tiistai 26. helmikuuta 2013

Murinaa

Jotkut päivät ovat niitä välistä jätettäviä, jos sellaisen valinnan saisi tehdä. Ja niiden päivien jälkeen ei sitten huvita herätä seuraavaankaan päivään.

Koko lauman palauduttua hiihtolomalta kotiin alkoi sellainen hulabaloo, että oksat pois. Menee hermot ja tulee hermoromahdus, vaikka kyllähän sen tietää, että tuollaisen reissun jälkeen on aina luvassa viikon kurinpalautus. Vähintään.

Sunnuntai iltana sain sitten pestä lempi huulipunani täystuhon naamasta. Ja käsistä. Ja jaloista. Ja kaapia irti lakanasta. Huulipuna ei muuten irtoa lakanasta perus pesuaineilla, että millähän lähtisi?

Maanantai kului iloisesti lasten kanssa painiessa. Illalla ylhäällä kuulosti olevan meneillään viides maailmansota sitten kotiinpaluun. Tuli kiire mennä pelastamaan vuokrasopimus... Vaikkei me vielä olla varoitusta saatu näistä meidän normaaliin elämään kuuluvista äänistä. Viimeinen ei tietenkään malttanut maanantaina nukkua päiväuniaan ollenkaan, joten puolenyön aikaan istun itse silmät ristissä sohvalla potkimassa vauhtia vaunuille. Kaavahan on tuttu. Ei päiväunia = ei yöunia. Varttia pidemmissä pätkissä siis. Tai no, nukkuihan tuo yön puolen tunnin pätkissä. Paha vain, että selkä nukkui myös puolen tunnin sykleissä. Heräämisten väli vartti.

Jos nyt jotain positiivista, niin sunnuntain ajoista ei tullut (kovin) kipeäksi. Kourallinen nappeja naamaan ennen ajoa, niin hyvä tulee. Vatsalaukku kiittää.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti