Terveisiä täältä markkinataloudesta

Sattuipa aamulla korviin radio Novan uutislähetys ja niin se tuli mieleen. Terveisiä täältä markkinataloudesta. (Pula sairaanhoitajista sulkee osastoja kesällä) Kukapa ei joskus olisi valittanut hintojen nousua ja kukapa ei olisi törmännyt siihen, että ainoaksi selitykseksi tarjotaan inflaatiota. Iso paha inflaatio tulee ja syö rahat. Eihän se ihan niin mene.

Meillä on markkinat. Siellä toiset myyvät ja toiset ostavat. Kaupat syntyvät, jos hinnasta ollaan yhtä mieltä. Jos ei olla, jättää ostaja tuotteen hyllyyn (ellei sitä ihan oikeasti tarvitse). Jatkuvasti kohistaan toisten suurista ja toisten pienistä palkoista. Käydään keskustelua ostovoimasta. Yhtäältä huudetaan, ettei työntekijöitä löydy ja toisaalta, ettei töitä saa. Mistä on kyse?

Olen paperinpyörittelijä. Töitä riittää, mutta niin riittää tekijöitäkin. Nykyään jokainen on paperinpyörittelijä. Työntekijöiden kysyntä ja tarjonta kohtaa, palkka jää pieneksi. Lisää saat, jos osoitat olevasi työnantajallesi korvaamaton. Entäpä, jos olisinkin lääkäri? Voisin valita työpaikkani, palkkani, sanella itse ehtoni. Jos työnantajalle ei kelpaisi, löytyisi pian joku muu, joka suostuisi. Pätevää osaajaa tarvitaan, ilman ei selvitä. Töitä on, mutta tekijöitä ei. Suuri kysyntä ja vähäinen tarjonta kasvattaa hintaa, palkkaa.

Vaan miten on hoitajan laita? Raskaaksi koettua kolmivuorotyötä (näin sanoivat Novalla, itse kyseenalaistaisin tuon koetun...) lääkäreiden ja potilaiden välissä, potilasta ymmärtäen, lääkkeistä vastaten, omaisista selviytyen. Lakko-oikeus on rajattu, palkka on poljettu ja ammatti aliarvostettu. Sitähän on vain hoitaja. Kuka vain voi olla hoitaja. Ollaan tilanteessa, jossa vanhat hoitajat jäävät eläkkeelle ja nuoria ei ala kiinnosta. Miksi markkinatalouden lait eivät näy hoitajien palkassa? Taas on töitä, muttei tekijöitä. Viimeisetkin vaihtavat alaa. Ja silti palkka ei nouse. Suomen huippukoulutetut hoitajat ovat arvostettuja esimerkiksi Norjassa ja Briteissä. Miksi suomalainen kateellinen kansa ei arvosta hoitajaa, jonka armoille meistä jokainen joskus jää? Millä tehdä hoitajan työstä mediaseksikästä, jotta nämä julkkiksiksi tahtovat teinit tahtoisivatkin hoitajiksi? Kuinka saada kysyntä ja tarjonta tasapainoon.