keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Mitä hyötyä tiedosta on, jos ei sitä käytetä?

Kesä kuluu, lapset touhuaa kukin omia juttujaan: reissaavat, pelaavat, riehuvat, lukevat, leikkivät vesisotaa, tappelevat, opettelevat uusia taitoja. Yksi hankki itselleen sähköpostikaverin treenatakseen A2-kieltään, toinen on syventynyt pelin hienouksien hallitsemiseen, kolmas on kaivanut esiin puikot ja lankaa, neljäs pähkäilee kirjaimien ulkoasua, viides kerää rohkeutta päästäkseen korkealle kiipeilytelineelle, kuudes kasvattaa äidille harmaita hiuksia keikkumalla siellä, minne viides ei päässyt ja seitsemäs menee matona lattialla ja näykkii ohikulkijoita varpaista melkein kolmella uudella terävällä hampaalla.

Minä puolestaan pähkäilen vanhojen viisauksien parissa. Voi kunpa aina muistaisikin! "Kun väittelet idiootin kanssa, pidä huoli, ettei hän tee samoin." Mä oon väsynyt mustavalkoiseen ajattelumalliin ja siihen jäätävään suvaitsemattomuuteen, mihin aikuisten ihmisten kanssa kulkiessaan törmää. Sitä saatetaan suvaita muualta muuttaneet, junan tuomat tai muuten vaan paikalle eksyneet. Suvaitaan kyllä ihan mielellään vielä vaikka viidennetkin sukupuolet ja tasa-arvo näiden välille. Suvaitseminen loppuu sen sijaan justiinsa siihen paikkaan, kun kerrot uskovasi "satuhahmoon".

Mä oon väsynyt pakkokäännytykseen, missä Raamatun sijaan päähän kopautetaan Darwinin evoluutioteorialla. Mä oon väsynyt vääntämään rautalangasta, että tiede ja usko ei sulje toisiaan pois. Väsynyt muistuttamaan, että uskoa käytetään selittämään sitä, mitä tiede ei (vielä) kykene selittämään, vähän niin kuin Aristoteleen aikoihin käytettiin metafysiikkaa.

Mä oon niin väsynyt, etten jaksa enää itse ottaa edes puheeksi, kun kanssakeskustelija kuitenkin sekoittaa keskenään katoliset, ortodoksit, evankelisluterilaiset, anglikaanit ja lisää sekaan vielä mieluusti vähän jehovaa ja helluntaiseurakuntaa, niputtaa kaiken käsitteen kristinusko alle ja syyttää sen jälkeen mua ristiretkistä. Oujee. Mä oon väsynyt vääntämään Uuden ja Vanhan Testamentin merkityksistä, ja siitä kuinka tuomitseminen ei ole ihmisen homma uskonasioissa ensinkään. Väsynyt kuuntelemaan sitä kuinka naurettavaa on uskoa mihinkään armoon.

Mä oon väsynyt siihen, että kristillisdemareiden sanomiset otetaan kuin Jumalan suusta tulleena. Kerrassaan väsynyt toteamaan, että fiksuinta mitä voitais tehdä olis vihkioikeuden ottaminen vain valtion vastuulle.

Mä oon väsynyt kuulemaan, kuinka aivopesen lapsiani. Mä oon vaan niin väsynyt tähän kaikkeen, että pelkään pahoin seisovani pian peilin edessä väittelemässä idiootin kanssa.

Mä oon väsynyt siihen, että muut saa kipata oman maailmankatsomuksensa mun niskaan, mutta minä en saa puhua omastani leimautumatta idiootiksi. Mä oon väsynyt siihen, että mun pitää antaa muiden pitää omansa, mutta mulla ei ole oikeutta omaani.

Etenkin, kun se oma on ainut, mikä on mun elämässä pysynyt. Kaikki muu on vain ohikiitäviä hetkiä ja vierailevia tähtiä.

Mä oon niin väsynyt vääntämään "oikeista asioista". Väsynyt siihen, että aikuiset ihmiset käyttäytyy kuin lapset. Koskaan ei kuunnella, mitä toinen sanoo, puhutaan päälle ja oikeassa on se, joka huutaa kovimpaan.

Mä oon niin väsynyt, että saatan ensimmäistä kertaa vuosiin raahautua sunnuntaina kymmeneksi kirkkoon. Siellä sentään ei tarvitse kuulla olevansa väärässä, vaikkei kuule olevansa oikeassakaan. Saa vaan olla just sellanen kuin on.

10 kommenttia :

  1. Mulla on (taas?) kummitellut luonnoksissa teksti tähän liittyen. Tässä kun on yhdessä jos toisessa paikkaa tullut väännettyä samasta aiheesta. Tosin minä taidan olla se "toinen idiootti". Ei ole helppoa puolin eikä toisin. Riippuen toki että millaisessa ympäristössä ja millaisten ihmisten kanssa on tekemisissä - niiden samoin ajattelevien vai toisin ajattelevien.

    Minä olen niiden toisin ajattelevien. Ei siellä ole tilaa kyseenalaistaa, ei tilaa sille mihin minä uskon (tai olen uskomatta). Se menee jonnekin syvälle sieluun, kun toinen pitää pahana ihmisenä. Niin pahana, että ansaitsee joutua helvettiin.

    Siinä on välillä oma ymmärrys koetuksella. Oma ymmärrys sille, että toisella on oikeus uskoa mihin tahtoo ja elää sen mukaan. Kun vain ei tuomittaisi toista. Kun vain ei omien uskomuksien mukaan rajoitettaisi toista. Kun vain omien uskomuksien mukaan ei jätettäisi kuuntelematta toista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä. Viime kädessä sillä ei ole mitään merkitystä kuka uskoo tai on uskomatta mihinkin, jokaisella pitää olla oikeus omaansa.

      Poista
  2. peukku tälle kirjoitukselle.

    Mä en koe asiaa henkilökohtaisella tasolla noin voimakkaasti, koska pidän vakaumuksestani aika matalaa profiilia, mutta yleisellä tasolla saan näppylöitä varsinkin tästä lasten indoktrinoimis-kädenväännöstä.
    Lapsiin saa ujuttaa vaikka mitä muuta aatetta, vaan ei armoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ehkä liikun piireissä, missä uskonto (erityisesti ev.lut. kirkko) on jatkuvan mollauksen kohteena. Joskus sen kuunteluun väsyy, vaikka kuin yrittäis laskea toisesta korvasta sissään ja toisesta ulos. Toisaalta, en mä halua kuunnella minkään väestöryhmän jatkuvaa mollausta, aina tuun tunkeneeksi nenäni sinne puolustamaan ja saan pahan mielen palkaksi itelleni...

      Hauskaahan tuosta lasten pilaamisesta tekee se, että mä sitä kastamista lukuunottamatta en oo noille omia uskomuksiani siirtänyt vaan esim. kuolemasta oon kysyttäessäni kertonut ihmisten ajattelevan eri tavoilla, kysynyt muksun omaa näkemystä ja kertonut, että mä ajattelen yhdellä tavalla ja Mies toisella ja se on ihan ok.

      Poista
  3. Amen. Eihän tässä voi muuta sanoa.

    VastaaPoista
  4. Mun on pakko myöntää etten ole törmännyt tuollaiseen. Olen ilmeisesti kulkenut ne kuuluisat laput silmillä. Mulla on ystäviä jokaisesta uskonto kunnasta ja kaikkea kunnioitetaan. Jokainen uskokoon mihin tykkää. Olen hyvin pahoillani jos olet törmännyt ihmisiin, jotka eivät kykene kunnioittamaan sinun valintaa. "Halaus"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuriahan se pitkälti tuntuu olevan, millaisia ihmisiä näissä asioissa tielle osuu. Olisinhan mä tietysti voinut pysyä varmasti samoin ajattelevassa kuplassa, mutta mä oon aina ollut aika heikko kuplassa pysyjä :)

      Kiva, että sun ympärillä on erilaisia näkemyksiä arvostavia ihmisiä :)

      Poista
  5. Niin tuttuja tuntemuksia... Joskus jaksoin vääntää, mutta enää en, tulee vaan suuri ahdistus! Joka porukasta ja ajatusmaailmasta löytyy niitä käännyttäjiä ja mustavalkoisia ihmisiä - valitettavasti.

    VastaaPoista
  6. Siis oletko ihan tosiuskovainen? En oo aiemmin ihan saanut selkoa vaikka viitteitä uskovaisuuteen olen huomannut. Toivottavasti et pahastu kysymystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanotaan vaikka niin, että mulla on vahva sen suutainen vakaumus :) Silti väitän Raamatun olevan vain ihmisen kirjoittama ja kirkolliskokouksen kokooma kirja...

      Poista