Musiikkikasvatuksen alkeita

Oli kiva viikonloppu, ja muut meillä alkavat olla suunnilleen kunnossa. (Minä en, mutta onko se syyllinen flunssa, vauva vai jatkuva tekemisen tarve, kenpä tietää). Lauantaina laitettiin lapsukaisille uima-allas pihaan, ja pari tuntia siinä läträsivät ihan onnessaan.

Eilen todettiin, ettei pikkupoikia kerta kaikkiaan jaksaisi vahtia kotona, joten sullottiin ne autoon ja hurautettiin yllätysvisiitille mummolaan.

Onhan noissa tietysti sielläkin vahtimista, mutta toisaalta tilaa touhutakin paljon enemmän. Joku tuossa pianossa on, kun se vetää lapsia puoleensa. Ja nämä vielä pääsääntöisesti soittavat ihan nätisti, ei päätöntä hakkaamista, vaan sitä hakemista, kuinka tällainen soitin toimii.

Rääpäleen kyllä piti käydä kokeilemassa vähän kitaraakin nurkasta, ja se olikin aika jännä. Kitaraa tosin pääsee soittamaan satunnaisesti kotonakin, kosketinsoittimeni virtajohto on edelleen uusimatta. On ihan ihanaa huomata lasten luontainen kiinnostus musiikkiin ja parhaamme mukaan sitä yritetään ylläpitää. Eikä silti lähdetä ohjattuihin muskareihin tai kovin kummoiseen tavoitteellisuuteen yleensäkään, Asettakoon lapset kasvaessaan musiikillisetkin tavoitteensa itse.

Rääpälekin tapailee jo Tuiki tuiki tähtösen melodiaa ja selvästi tunnistaa monta muutakin kappaletta. Ihana seurata tätäkin osa-aluetta mukuloitten kasvamisessa.