Sujuva luiskahdus arkeen

Pari viikkoa koulua on nyt takana ja meillä on arkeen sujahdettu melkein kivuttomasti. Koulukirjat on päällystetty, lukujärjestykset liimattu eteisen peiliin ja kalenteri täytetty pitkälle syksyyn.

Kirjojen päällystäminen sai mut tuumaamaan, että se tekee, joka osaa, ja joka ei osaa, opettaa. Mä nimittäin en edelleenkään osaa. Opetin Esikoiselle, ja se sai kirjoista heti siistimpiä kuin minä ikinä. Aika hyvä.

Toinen jaksaa vielä olla innoissaan alkaneesta A2 ranskastaan, Kirppu hehkuu onnea ensimmäisten enkun tehtäviensä kanssa. Ja Esikoinen on olevinaan niin iso että. Kysyi mokoma multa, että kun kotitaloustunneilta tulee kotitehtäviä, niin saako niitä meillä tehdä. Oli pakko sille tuumata, että ei tietenkään, vedetään eristysnauha keittiön ympäri ja kielletään lapsilta keittiön käyttö vallan tykkänänsä. Eipä jäänyt tyttö äidillensä kakkoseksi, taaskaan. "Kiva! Sittenhän mä saan kokata rauhassa ilman pieniä jaloissa!" Kuulemma on sellaisiakin oppilaita, jotka eivät kotiensa keittiössä saa edes koulutehtäviään toteuttaa...

Hoitolaisetkin ovat suunnilleen sopeutuneet, Rääpäle on vihdoin asettunut ihmisten rytmiin ja oppinut illalla nukkumaankäymisen jalon taidon. Eniten taidetaan olla pulassa me aikuiset, kun leikkikehä lähti ja Rääpälekin ymmärsi koko maailman olevan saavutettavissa.

Että mitenhän sitä olohuoneen uudelleen järjestelisi, ettei tuo onneton kiivetessään valoja rämpyttämään teloisi itseään... Tosin saattaa olla, että se keksii jonkun uuden jäynän ennen kuin mä keksin, miten huonekalut fiksuimmin asettelisi.

Täällä ryvetään edelleen flunssan kourissa. Iskee epätoivo kohta.