Törmäsin taannoin Savon Sanomissa juttuun, joka alkoi kysymyksellä: Oletko sinäkin lukutaidoton? (Eve Kolari, SS, 10.8.15). Artikkeli jäi roikkumaan "tästä mä vielä jotain kirjoitan"-fiiliksellä, koska aihe on lähes häiritsevä. Jossain aivojen perukoilla alkoi muodostua tiimityö-idea lukemisen ympärille.
Niinpä me ollaan täällä nyt ihan koko perheellä pohdittu lukutaidon määritelmää ja merkitystä. On mietitty, mikä merkitys sillä on, että ymmärtää lukemansa ja paljonko ymmärtämistä auttaa se, että lukee itselleen sopivan tasoista tekstiä mielenkiintoisesta aiheesta ja vieläpä mielellään hyvin kirjoitettuna. On nyökytelty täällä kovasti. Kerroin tenaville, että ihan oikeasti on sellaisia niiden ikäisiä lapsia ja ihan meitä aikuisiakin Suomessa, joilta lukemisen oppiminen on jäänyt puolitiehen ja luetun ymmärtämisen kehittyminen välistä kokonaan. Mietittiin yhdessä, että mitä me voitaisiin tehdä, pitäisikö tehdä jotain.
Ja sitten saatiin se paras idea. Raotetaan vähän meidän perheen lukemistoa. Kukin kertoo yhden lempikirjoistaan (tai kirjasarjoistaan), sellaisen, mitä voisi suositella itsensä ikäiselle lukijalle. Jos vaikka jonkun lapsen vanhemmat saisivat siitä ideaa, mitä omalle ipanalle voisi luettavaksi antaa. Ja me aikuisetkin raotetaan vähän lukemistoamme, vaikka se onkin jo paljon haasteellisempi homma.
Esikoisen ollessa aivan pieni, pohdin ääneen äidilleni, kuinka lapseen saa tartuttettua lukuinnon. Sain muutaman vinkin, ja päätellen siitä, että meidän ongelmamme on saada lapset irrottamaan nenänsä kirjoista eikä päin vastoin, on nämä vinkit toimineet hyvin. Ensimmäinen vinkki oli pitää lapselle sopivia kirjoja lapsen ulottuvilla ja toinen näyttää itse arvostavansa lukemista. Niinpä en ole koskaan potenut huonoa omaatuntoa sanoessani, että odota, luen tämän sivun loppuun.
Tulossa siis vino pino kirjaesittelyitä lapsilta lapsille ja katsaus meidän aikuisten omiin lukemistoihin. Ja saattaa olla, että erehdyn vielä esittelemään ne mun mielestä ehdottomat hitit lasten luettaviksi myös... Tähän palataan, pian.
perjantai 28. elokuuta 2015
Lukemisella lukutaidottomuutta vastaan, osa 1
Tilaa:
Lähetä kommentteja
(
Atom
)
hyvä-hyvä-hyvä!
VastaaPoistaMeillä kolmesta lapsesta 2 rakastaa lukemista, yhdelle se tuottaa henkistä tuskaa. Lukijana tuskailen tuskailijan tuskaa :)
Yhden kanssa juuri pohdiskelimme, miten lapsesta voi kasvattaa lukijan. Hän ei osannut sanoa...
luku-into on tarttuvaa,ainakin niin toivoisi.. Meistä on tullut kuluneen kesän aikana kirjaston suur-kuluttajia ainaki :D Nimittäin ite luen ja lapset lukee,lähes kaikki..
VastaaPoistaMahtavaa! Mä luen paljon ja osa lapsistakin kyllä, ikäkauden mukaan milloin ja mikä huvittaa :) Olen myös ominut itselleni tittelin "kirjatäti" joka antaa lahjaksi ja viemisiksi muille kirjoja. Just jokuaika sitten olin hankkinut futispojilleni jalkapallon tekniikka-kikkailuja ohjeistavan opuksen ja palautettakin tuli : " tästä näkee paljon paremmin ulkona kuin tabletin ruudusta" (josta olivat siis aiemmin pallotaituruutta opetelleet youtuben tms kautta).: D
VastaaPoistaJa siis odotan innolla teidän vinkkejä!! Kirjoitinko mä jo ton? Aamukahvi vasta prosessing....
VastaaPoistaTäällä on jo pannullinen kahvia vedetty ja päikkärit suunnitteilla :D Alkuviikosta tulee Esikoisen ja Toisen omat kirjaesittelyt :)
Poista