torstai 4. syyskuuta 2014

Puheterapiaa ja ope parka

Voisko tää viikko niinku loppua jo, voisko pliis?

Joku ehkä muistaa, kuinka kerroin Täystuhon 4v neuvolasta ja tukilapsipaikasta päiväkodin integroituun erityisryhmään. Sekä fysio- että puheterapian kartoitukset on nyt tehty.

En siis tunnistanut tätä lasta neuvolan tekemästä puheterapia lähetteestä. Minullehan neuvolassa sanottiin, että laittaa lähetteen, koska lapsi ei osaa R-äännettä. Lähetteen syyksi oli kuitenkin kirjattu "Ei puhu eikä ymmärrä puhetta". Voi taivas.

Neuvolan terkkari saa puolestaan tiimeineen suksia sinne missä pippuri kasvaa. Mielellään vielä kauemmaksi.

Käytimme puheterapian kartoitukseen kolme päivää. Lopputulemana puhe on ikätasoista, ymmärtäminen samoin. Kuin myös vilkkaus ja vierastaminen. Äännevirheitä on (niin kuin tämänikäisillä usein) ja niitä ihmetellään joskus ensi vuonna. Värejä se nyt vaan ei joko osannut tai halunnut nimetä. Muuta vikaa ei löytynyt. Mähän sanoin! Mutta nämähän on niitä asioita, mitä äiti ei ilmeisesti vain voi tietää...

Värien treenaukseen sovittiin käytettävän tukiviittomia. Tarvinnee yrittää opetella nuo. Päivähoidossa joka tapauksessa käytetään kuvia ja viittomia erityislasten takia.

Esikoisen opea kävi pikkuisen sääliksi. Ensin mä kuvittelin puhuvani puhelinmyyjän kanssa (yhtään ei raksuttanut, vaikka esitteli itsensä "se ja se koululta"). Ja sitten mä vielä vastasin, ettei mulla ole mitään tarvetta puhua Esikoisen kanssa puhelimessa (paitsi jos sillä on tarve puhua mun kanssa). Että voin ihan hakea puhumattakin. Ja Esikoinen oli vastannut myös puhumistarpeeseen "Iha sama". Puhuttiin sit open mieliksi kaksi lausetta.

Yleensä kai vanhemmat sitten tahtoo puhua lastensa kanssa, jos niillä on joku noutotarve kesken päivän? Tai lapset vanhempiensa kanssa? Puolustaudun. Taustalta ei kuulunut Esikoisen itkua ja opella tuntui jo olevan homma ihan hanskassa. Nopeamminhan mä olen hakemassa, jos en puhelimessa roiku.

Ja siis, ei hätää. Sitä vaan vähän huimasi, eikä sitä uskallettu laskea ajamaan kotiin yksin. Ehkäpä se tästä oppi, että koululounas on syötäväksi tarkoitettu. Onneksi sitäkään ei ole tarvinnut monesti sanoa. Päälimmäiseksi käteen jäi: "Ope parka".

4 kommenttia :

  1. Oih ja voih ;) Mutta siis, täällä ei pääse puheterapiaan ärrän takia, vaikka neuvola sitä kovin yrittääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä kyllä ärrääkin pääsee opettelemaan, ja kaikissa aiemmissakin kunnissa. Mutta vasta eskarivuonna tai aikaisintaan reilusti yli 5v. Pikkulasten puheterapiassa tuskin on mitään mieltä keskittyä äännevirheisiin, kun se suun motoriikka ei vielä ole ihan hallussa (siis jollain voi toki olla, mutta niillä ei niitä virheitäkään sitten vissiin?)

      Mä tahtoisin näitten vastavalmistuneiden lapsettomien tyttöjen tilalle mieluummin jonkun työhönsä leipääntyneen tädin. Jonkun jolla on jo kokemusta eikä vaan koulukirjat. Mutku ei.

      Tän hetkisen terkkaritytön kanssa sentään tullaan toimeen, kannatti vaihtaa.

      Poista
  2. Joo täällä on tilanne ihan peestä, nyt sentäs on joku puheterapeutti koko suuressa kaupungissa (1), melkein vuoden oli niin ettei ollut ainuttakaan!! Melkoista. Juuh, tääl ei sitten yllämainitusta syystä johtuen pääse edes koululaisena ärrää sinne opettelemaan, koska siellä on enemmän tukea vaativat tietysti edellä jonossa joten käytännössä pelkkä R ei avaa ovia mihinkään. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just... Ja sit pomputellaan noille vähille resursseille niitä, jotka ei tosiaan aikoja tarvis :/ Mä oon useamman muksun kanssa hypännyt siellä sun täällä turhaan, koska "jotain vikaa täytyy löytyä".

      Aika töykeä vastaanotto oli mm korvapolilla, jonne vein neuvolan mielestä puolikuuron lapsen, jonka kuulossa ei ollut mitään vikaa...

      Poista