Kotiläksyjä

Kirppu toi hetki sitten kotiläksynsä mulle, tarvitsi apua. Tuijotin tehtävää, ja totesin tarvitsevani apua itsekin, ei ne helppoja monen lapsen äidiltä kyselleet:

- syntymäpäivä, kuukausi, vuosi ok, no nämä sentään tulee ulkomuistista, ei tarvinnut luntata kela-kortista.
- viikonpäivä; Mies kaivoi esiin kalenteria vuosia takaperin, kuka tuollaisia oikeasti muistaa?
- kellonaika; Apua! Kahden lapsen ajat iloisesti sekaisin, ei toivoakaan arvata, kumpi olisi just tämän lapsen.
- Syntymäpaikka; no sairaala sentään on muistissa joka mukulalta
- Syntymäpaino ja -pituus; vanhasta neuvolakortista löytyi ne onneksi ja onneksi korttikin löytyi... ja kellon aika oli merkitty korttiin myös, ainoana näistä lapsista.

Pituuksia, painoja, viikonpäiviä, kellonaikoja en muista kenestäkään. En muista kätilöiden nimiä. En huoneiden värityksiä. En edes niitä ensimmäisiä sanojani synnytyksen jälkeen. Itseasiassa kolmannesta eteenpäin en muista synnytyksistäkään juuri mitään, koska joka kerran palaan takaisin siihen ensimmäiseen heti ekasta ilokaasuhönkäyksestä ja jään sinne, vaikken edes haluaisi. Hoitohenkilökunta voi puolestani ladella mitä typeryyksiä vain, kuulemma niitä Viimeisestäkin riitti, kun kaikki ne menevät sen ensimmäisen kerran piikkiin, eivätkä jää enää näitä seuraa rasittamaan.

- - - - - -

Tytöt testaa leikkijäätelökonetta. Saa nähdä tuleeko siitä mitään, vai syödäänkö kumminkin litrajäätelöä suoraan kaupan pakastealtaasta.