Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan

Kerron sulle salaisuuden,
saamme kotiimme pian ihanuuden.
Tulispa poskiin isin hymykuopat syvät,
äidin ruskeat silmät ois kans hyvät.
Saapas nähdä minkävärinen pitää ostaa potta,
sillä jos kaikki hyvin menee, elokuussa unelmastamme
tulee vihdoinkin totta.

Kuluneina viikkoina on ollut hyvin vaikea kirjoittaa tänne, meillä oli salaisuus, jota ei lapsille ole kerrottu (enkä vieläkään luota siihen, etteivätkö luvatta täällä kurkkisi). Tänään kerrotaan lapsillekin. Viikkoja 12+0, sydän lyö ja ultrassa se meille vilkutti. Viimeinen ei olekaan viimeinen, tai jos sillä nimikkeellä pysyy, niin liekö tämä sitten se Hupsis.

Pahin pahoinvointi ja väsymys on hellittänyt, ja mahakin kasvaa niin, että Täystuho jo viikko sitten tuumasi: "Äitillä on pullea maha." Kiitti rakkaani, minäkin rakastan sinua. Enkä missään tapauksessa myönnä lihoneeni.

Ja tutut, kiltit rakkaat, älkää vielä tänään soitelko tenaville ja kyselkö tai kertoko mitään. Menee nimittäin iltaan, ennen kuin meillä on kaikki uutisia kuulemassa. Kirjoittaa kuitenkin piti heti, kun on niin kauan tämän tahtonut jakaa.