Sunnuntaina tuli tätä uusperhe-elämää kaksi vuotta täyteen. On kuljettu niin pitkä matka, paljon on vielä perhedynamiikan kannalta tehtävää, ja parisuhteessa sitä riittää aina, mutta paljon on tehty ja se näkyy ja kantaa.
Kuulin tuon Tommi Kaleniuksen biisin "Ottaisitko mut" ensimmäistä kertaa muutama kuukautta ennen häitämme. Se osui ja upposi, ja tekee niin edelleen.
- - - - - -
Lasten oppiminen ja koulunkäynti pohdituttaa. Joka tuutti tuntuu nyt toitottavan mantraa, jossa opettajan tehtävä on opettaa ja vanhemman kasvattaa. En väistä omaa vastuutani. Vaikka myönnetään, että mielelläni jakaisin tätä kasvatusvastuuta yhdessä toisen vanhemman, päiväkodin ja koulun kanssa, puhumattakaan lasten kavereiden vanhemmista ja muista tärkeistä aikuisista lähellä. Koen, että koulun ja päiväkodin tehtävä kuitenkin olisi omalta osaltaan tukea kasvatusta, tai ei ainakaan suoraan kyseenalaistaa sitä.
No se kasvatuksesta, pääsääntöisesti tenavistani tulee näiltä osin vain hyvää sanomista, ja kehnompikin palaute otetaan mielellään vastaan. Mutta entäs tuo opettaminen sitten?
Jotenkin olen elänyt siinä harhaluulossa, että kasvatusvastuun kuluessa kodeille, kuuluisi vastuu opettamisesta koululle, osin ehkä jopa päiväkodille varhaiskasvatuksen muodossa, mutta tämä lienee kiistanalainen asia, enkä päiväkotiin hirmuisesti luottaisi opetuksen suhteen. Kodin tehtäväksi jäisi opetustyön tukeminen ja mahdollistaminen siten, että vaaditut kotitehtävät tulee tehdyiksi ja tarvittava välineistö ja tarvikkeisto siirtyy kodista kouluun (kunhan tieto koululta kotiin tulee ajoissa, ei liene kovin kohtuuton toive).
Vaan se ei mene niin. Vastuu sekä kasvatuksesta että opetuksesta on kuitenkin kotona. Pienimmillään tämä vastuu on tasoa "tarkastattehan lapsenne kotiläksyt ja merkkaatte oikein-merkillä" eli käytännössä jko opetat lapselle asian, että se saa läksynsä itse tehtyä oikein tai vaihtoehtoisesti sanelet oikeat vastaukset, kun tenava on ne ensin onnistuneesti itse tehnyt väärin. Pahimmllaan kyse on ihan oikeasta opetuksesta, etenkin äidinkielen ja matematiikan osalta. Tällä hetkellä meidän ilmeisesti pitäisi opettaa ekaluokkalaiselle lausekkeen muodostus matikkaan, ja kolmoselle se, mitä ylipäätään tarkoittaa lauseke, kun koulussa puhutaan vain "matematiikan kielestä". Äidinkielestä puolestaan ääneenlukemisen opettamisen vastuu on kotona, samoin lauseenmuodostuksen perusteet, isot alkukirjaimet, pisteet ja muut lopetusmerkit sekä luonnollisesti pilkut. Ja nelivuotiaalle pitäisi opettaa värit ja muodot, geometriset muodot mm neliön ja nelikulmion ero pitäisi opettaa myös ekaluokkaluokkalaiselle... Opettakaa nämä asiat kotona -lista tuntuu olevan ihan loputon.
Auttaisitteko nyt äitiä, johon meinaa iskeä epätoivo oppimateriaalien metsästyksessä. Mistä löytyisi materiaalit paperilla, kirjana tai tulostettavana, yllä mainuttujen asioiden opetukseen? Viime aikoina kun meillä on kaivettu vain lisämateriaaleja mm. saksankieleen (Suurkiitos Saksaan, löysivät esikoiselle kirjekaverin ja toivat vielä laitteen, jolla voi pelata kielipelejä. Suomesta ei meinaa saksankieleen löytyä kotona tehtävää motivaatiota ylläpitävää lisämateriaalia) ja historiaan.
Murto-osa tämän päivän opetuksesta on itseasiassa tänä päivänä sitä tiedon kaatamista päähän opettajan suunnasta. Sillä opettajan työaikaa menee aivan järjettömästi juoksevien asioiden hoitamiseen ja ylimääräisen selvitystyön tekemiseen.
VastaaPoistaOpettajan pitäisi muistaa suuren ryhmän jokaisen oppilaan erityisruokavaliot, oppimisvaikeudet ja muut asenneongelmat. Sen lisäksi on tuntien suunnittelua, yhteydenpitoa koteihin, kokeiden tarkastamista ja muuta ylimääräistä suunnittelutyötä.
Tämän lisäksi on kaikenlaisia kehittämispalavereja.
Omakohtainen kokemus on isommista lapsista, mutta opettamista on vielä edessä koko kuluva kuukausi.
45min oppitunnista 15min menee siihen, että kehoitetaan palleroita riisumaan takki ja pipo pois, jokaista yksitellen. Tämän jälkeen pyydetään laittamaan kännykkä pois.
Sitten päästään asiaan, jonka joku keskeyttää häiriköinnillään ja häiriköintiin pitää puuttua, jottei toisten oppiminen kärsi. Meidän tapauksessa vielä saa poistattaa luokasta, mutta sekään ei tapahdu vähin äänin.
Sitten takaisin opetuksen pariin. Tämän jälkeen pari muuta taas unohtaa kännykkässäännön ja aletaan valokuvaamaan itseä ja kaveria kesken oppitunnin. Ulos luokasta ja käytävään.
Sitten takaisin opetuksen pariin. 10min tuntia jäljellä ja aletaan kolistelemaan ja pakkailemaan kamoja taukoa varten ja aletaan huutamaan, että koska on tauko. Opettajalle ei jää vaihtoehdoksi, kuin antaa kotitehtävät, joilla todentaa, että se, minkä opetussuunnitelma määrää on mennyt jakeluun.
Ja kyllä, ihan opetuken laadun takaamiseksi vanhempien olisi äärimmäisen hyvä olla kartalla siitä, mitä koulussa opetetaan ja mitä siellä pitäisi oppia. :)
Mutta tämä siis on vain yhden ihmisen avautuminen, eikä henkilökohtainen palaute kenellekään.:)
-Myy-