...Ja mitä sanoi lapset

Koska huomiselle on jo omat juttunsa, ihan erilaiset kuin tänään ja eri lapsista, niin lyödään nyt vielä lisää juttua tälle iltaa :)

Lapsille on nyt kerrottu, pienet ei mistään mitään käsittäneet. Esikoinen katsoi ensin ultrakuvaa ja sitten meitä: "Ette oo tosissanne", eikä tiennyt miten päin naamansa pistäisi, paineli omaan huoneeseensa lukemaan. Ekaluokkalaiseni katsoi kuvaa ja totesi: "Ihan selvä kuono, tuleeko meillä koiranpentu?" Samoilla linjoilla meni kolmasluokkalainenkin; "Synnyttääkö Jääkarhu?" Juu, siis, tää on kulkaas ihan ihmisen- ei koiranpentu. "Ai tuleeko meille kuudes?" kysyi molemmat ja se oli sitten siinä. Esikoinenkin hetken sulateltuaan myönsi, ettei mikään oikeastaan muutu "Kunhan ette oleta että oon innoissani" ja silmät kuitenkin tuikki ja tyttöä hymyilytti. Ei, ei odoteta. Onhan se raivostuttavaa, kun pienet huutaa ja sotkee ja pilaa kaiken.

Yllättävän hyvin otti lapset siis uutiset.

Täytuho täyttää kohta neljä. Niinpä istuin päiväkodilla tänään keskustelemassa taidoista. Todettiin, että ihan on ikätasoinen, vasenkätinen ja vauhdikas, vaikka ujo, keskittymiskykyinen, vasenkätinen. Ei tosiaan ollut omahoitajalla herännyt vilkkaudesta huolta. Että heippa nuoren terkkarin kolmivuotiaalle tekemälle ADHD-diagnoosille. Jos jotain tahtoo nelivuotisneuvolaa varten opetella, niin värejä voisi... Ehken kumminkaan rupea preppaamaan lasta neuvolaa varten, vai onko se nyt niin paha, jos nelivuotias ei välttämättä kaikkia värejä muista?