Olen jo monena vuonna sanonut, että minun olisi pitänyt syntyä karhuksi. Voisin taas mennä nukkumaan ja herätä sitten keväällä. Ja ehkä jouluksi, vaikkei senkään niin ole väliä tänä vuonna, kun perheestä suurin osa (eli nelikko) loistaa silloin poissaolollaan. Ehkä.
Monenmoista täällä on sattunut ja tapahtunut. Joskus lupasin kertoa, miten turvaportti, se Lidlistä ostettu, meillä toimii. Lähtökohtaisesti ajaa tarkoituksensa, muttei tuota kyllä toimimiseksi kutsuta. Vaikea avata ja vaikea sulkea, ja kiinnityssysteemi on sen verta huteraa tekoa, että Viimeinenkin sen tahtoessaan saa kaatumaan. Kaatuneesta portista menee yli mikä ja kuka vaan. Kulkuaukko on kapea, ja pyykki pitäisi pestä ylhäällä, eikä tavaroita mahdu tehokkaasti kanniskelemaan portista, yli nostaminen puolestaan on sekä haasteellista että käy kipeää (joko minuun tai sitten siihen joka sattui jäämään alle).
Leikkikehä odottaa purettuna eteisessä kyytiä uuteen kotiin sijoitukseen. Kivahan se hetken oli, mutta jossain kohtaa siitäkin sai enemmän harmaita hiuksia, kun "rauhassa" juotuja kahveja. Lähtökohtaisesti tuo kehä on myynnissä, mutta joutanee sijoituspaikastaan eteenpäin vasta joskus vuoden päästä. Hyvä kehä kumminkin, piti sisällä Viimeisen ja ulkona täystuhon, lähes joka kerran. Isompia se ei pidellytkään. Alkuvinkumisen jälkeen siitä kumminkin tappeli enää Viimeinen ja täystuho.
Syksyn kiireet on menossa pahimmillaan, tavaraa taas kannettu kirpparille myyntiin ja murheenkryyni vieläkin rikki. Ehkä sen tällä viikolla saa tai sitten ei. Maito muuten edelleen painaa, ja kunto kasvaa.
...tsemppiä täys työllistäjien kanssa...mä en suostu ainuttakaan maitopurkkia kotia kantamaan,ne saa kantaa joku muu...
VastaaPoista