Pinkki possu

Meillä on ollut ihan käsittämättömän huono tuuri. Odotettu ja kaivattu viikonloppu, jolloin saisi nukkua tuli ja meni.

Ensin levähti murheenkryynimme. Siellä se nyt seisoo huoltamon pihassa odottamassa aikaa parempaa. Ja joku neropatti oli sitäpaitsi taas kolhinut sitä parkkihallissa. Tarvinnee jatkossa katsella sille parkkipaikkaa vähen kauempaa (vaikkapa asemalle), kun lapsukaiset ajokortteineen eivät osaa jättää yhteystietoja... Hieman kumminkin lohduttaa se, että murheenkryyniimme osuneella on punaisessa autossaan varmasti pahemmat jäljet ja näkyvämmässä paikassa... Toivottavasti oli edes isin auto ja sai kakara ympäri korviaan.

Kaikki lapset lähti silti, pojat yhteen osoitteeseen, tytöistä vanhempi kaverilleen ja toisen nouti mummo (kun ei viemään päästy, sattuneesta syystä). Ihan oli kiva ilta, ja yökin lähes nukuttiin tai ainakin melkein.

Viimeinen sen sijaan ilmeisestikään ei. Ensin sen kanssa oli istuttu lauantai yhdessä sairaalassa ja arvottiin jo sitäkin, josko lainattaisiin auto ja haettaisiin kuitenkin kotiin. Nukkuminen on loppujen lopuksi ihan yliarvostettua. Ja sitten sitä pientä olikin jo sunnuntaina aamusta viety ambulanssilla toiseen sairaalaan...

Poika on punaisempi kuin possu, turvoksissa kuin mikä ja kuumeinen. Mutta hengissä. Edessä siintävät antibioottialtistukset ja muut mukavuudet, kunhan ensin toivutaan. Lääkevarasto on jo aika jännä.