Ei polulta poikkeaminen ja eksyminen väärin ole. Joskus on mentävä sinne, minne emme aikoneet, minne karttaan piirtämämme reitti ei meitä vie, päästäksemme paikkoihin, jotka muuten jäisivät löytämättä.
Kädessä on kartta ja kompassi, jalkojen alla tie. Väärä tie, ja kartalta kateissa, mutta tie kuitenkin. Helpompi sitä on seurata, vääräänkin suuntaan, kuin aiemmin aiottua polkua, kivistä, mäkistä juurakkoista.
Istutaan kivellä, on jo kuljettu väsyksiin. Paikka löytyy jo kartaltakin. Ei meidän täällä pitänyt olla eikä tänne tulla, mutta tässä nyt ollaan. Istutaan kivellä, veden tasossa, katsellaan vastarantaa. Varpaat ui vedessä ja suklaa sulaa suussa. Ei pitänyt, mutta tässä ollaan. Ihan niin kuin pitikin.
Siksi sanon, hyvä on kartta ja hyvä on kompassa, mutta älä piirrä reittiä valmiiksi. Ota jalkojen alle polku, ota tie. Mene minne nenä näyttää, kato, mitä löydät. Matka on tärkeämpi kuin määränpää, pysähdy, kun tavoitat hetken. Laske taakka harteiltasi, avaa puristava rintaremmi. Kartalla ja kompassilla löytää kotiin, kun on ensin päässyt sinne, minne ei pitänyt.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti