Eskarinkin joulujuhla oli ja meni, esitykset nostivat tipan linssiin (voi ei taas) ja täystuhon raahaaminen kotiin kainalossa hajotti selästä viimeisetkin. Huomenna isoille todistukset kouraan ja sitten onkin jo joulu ja vapaus meillä.
Tiistaina keitti lopulta yli jatkuvaan ulkopuolisten aiheuttamaan härdelliin. Pahoitteluni. Minun kalenteristani ei voi ensin varata yhtä päivää, perua sitä sitten illalla myöhään (= juuri ennen lasten nukkumaanmenoa), varata sitten toista ja kolmattakin päivää ja perua niitä sitten ja vaatia minua saapumaan jonnekin vedoten siihen, etten ole koko syksynä käynyt. Minä kun en ole koko syksynä käynyt vanhempieni tai siskojenikaan luona. Koska en ehdi järjelliseen aikaan.
Kerroin sitten peruvani huomisen ja kaikista se oli heh, niin hauskaa. Ilmoitin kyllä peruutuksen tosissani, joskin olisin hampaat irvessä marttyyrinä raahautunut kaikkiin lupaamiini osoitteisiin.
No kulkaas. Mun ei tarvi. Murheenkryyni hajosi suoraan vastauksina rukouksiin, ja minä tosiaan saan olla kotona ja keskittyä ihan omaan perheeseen ja sen tärkeisiin asioihin. Saan vaikka juoda lasten kanssa glögiä ja katsella jouluelokuvan ihan vain koulun päättymisen kunniaksi. Tai vaikka leipoa ne piparit, jotka kaiken säätämisen vuoksi jäisivät muuten leipomatta. Voidaan tehdä porukalla seikkailuretki pulkan kanssa kauppaan ja ottaa vaikka kaakaot termarissa mukaan. Koska meidän ei tarvitse mennä minnekään.
Vain huomenna valmistuvan siskoni puolesta hieman harmittaa, kovin mielelläni olisin kuitenkin hiipinyt paikalle onnittelemaan. Ja ne kauneimmat joululaulut jäävät tänä vuonna kokonaan välistä... Huonoista puolista huolimatta pidän tilannetta positiivisena. Ei marttyyrimeininkiä, vaan juuri sitä mitä eniten tarvitsin. Puolivuorokautta lisää aikaa <3
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti