Lasten kielen kehitystä on hauska seurata. Meillä onkin ahkerasti opeteltu uusia sanoja kuluneina päivinä. "Saanko lisää nielasta?" Täytuhoni tiedusteli hyvinkin kohteliaasti ensin minulta ja sitten mieheltä. Hyvin oli tiedossa, mitä pieni tarkoitti. Eilen nimittäin yhdessä kuorossa hoettiin hälle "Nielase! Nielase!" Vitamiininapit eivät nimittäin ole tarkoitettu pureskeltaviksi, vaan nielastaviksi...
"Missä äitin kaulaympylä oli?" Kysyi sama lapsi eilen, kun illalla varustauduin kaikkiin talvitamineisiini taretakseni ulkona tokaluokkalaisen tonttupolulla. Sohvaltahan sen, kaulaympyrän, löysin. Kyseessä ei siis ole kauluri, vaan poncho, ihana pörröinen ja valkoinen, kirpparilöytö parin vuoden takaa.
"Pidä minusta!" saattaa täystuho raivota ihan missä tahansa. "Ihan varmasti pidän sinusta..." kiinni nimittäin.
Isommilta en hassuja sanoja enää niin muista, joskin esikoiselta meni pitkään tavut väärään järjestykseen ja sitä myöten yleistyi meidän kaikkien sanastoon esimerkiksi "havara". Ja hiihdettiinhän me sentään silloin hiihtimillä. Jotkut lapset kuulemma luistelevat jääkengillä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti