Miksi lapsella on pakottava tarve valehdella ihan yksinkertaisissakin asioissa?! Onneksi heräsin tänään tavallista aiemmin (pakotettuna, mutta kuitenkin) katsomaan isojen ulkoasua ennen kouluun lähtöä. Esikoinen innoissaan teki lähtöä college-housuissaan ja olkapäät paljaaksi jättävässä kesäpaidassaan. Muuten olisi itsensä saanut vaikka pallelluttaa (siinäpähän oppii pukeutumista), mutta TÄNÄÄN sattui olemaan koulun joulujuhla KIRKOSSA. Argh.
Pitkällisen taistelun jälkeen tyttö suostui vaihtamaan vaatteensa niin, että olkapäät peittyivät. Ja sitten ne hiukset. Kysynpä vain, miksi pitää silmät kirkkaina väittää harjanneensa ne, kun kilometrin päästäkin näkee, ettei tosiaankaan ole. Harjasi se sitten hiuksensa tiukasta käskystä ja lähti kouluun itkua vääntäen, kun äiti on taas ilkeä ja ihan tyhmä.
Hirmuisella kiireellä puin sitten itse pikkupojat, jätin omat hiukseni harjaamatta (juujuu, pata kattilaa, ja sitä rataa) ja kaivoin auton lumihangsta ehtiäkseni itsekin poikien kanssa kirkkoon juhlaa seuraamaan. Vaikka omat muksut eivät kyllä luokkineen edes esiintyneet, ja se oli hyvin tiedossa. Mies sentään onneksi toimitti eskarin eskariin.
Täystuholta otettiin hattu päästä heti kirkon ovella ja ehdimme penkkiin juuri ennen juhlan alkua. Viimeinen nukkui tyytyväisenä kaukalossaan ekaluokkalaisten kulkiessa ohitsemme Lucia-kulkueena.
Sen vain sanon, että yhtään joulujuhlaa en ole vielä onnistunut kyyneleittä seuraamaan. Täystuhokin oli suunnilleen ihmisiksi (ei ainakaan huutanut) ja tokaluokkalaisen opettaja kävi tuomassa hälle pussillisen leluja penkissä pysymisen edesauttamiseksi. Lähtiessä hattu puettiin toki vasta kirkkosalista päästyämme... Siitäkin huolimatta, että koululaispojilla oli hatut päässä!
Oi aikoja, oi tapoja... Niin ja mistä lähtien "Maa on niin kaunis" viimeinen säkeistö on laulettu istuen? Hämilleni jäin.
Kotimatkalla pysähdyin poikien kanssa postittamaan kiitos-kortit. Täystuho (tietysti) sai omia ajatuksiaan... "Koia!Koia! Kato!" Joopa. Olihan se ja työvaljaissaan, kiva, kun huomasi. Eikä millään mennyt läpi tuohon se, että koira on töissä, ei saa koskea tai häiritä. Koira pääsi postista ulos ja me myös, täystuho jäi koiraa tuijottamaan lumoutuneena. Taluttaja kuuli lapsen innostuksen ja lupasi meidät koiraa silittämään. Kertoi, ettei koira ollut vielä töissä, vaan oppilas vasta.
Kotona lapsi sitten innoissaan hoki, että koira oli koulussa ja isona se menee töihin taluttamaan ihmistä. Kaupunkireissut voi olla ihan avartavia kokemuksia lasten kanssa kulkiessa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti