Vilinää ja vilskettä täällä riittää niin, että motivaatio mitään rustailla on vallan hukkunut. Ollapa joskus joulukuu ilman lukuisia pirskeitä, niiden valmisteluja ja niistä toipumisia... Vaan eipä taida sitä vuotta koskaan tulla.
Lauantaina tämä äiti oli "vähän" viihteellä (ja iloisena hihkui kaverin eteisen lattialta 21.50, ettei saa juottaa enää yhtään lisää...) Lapset olivat tuon muutaman tunnin laadukkaasti kielikylvyssä kotona, harvan lapsenvahdit sentään Saksasta saakka saapuvat :) Sunnuntaina sitä iloisesti kuskasikin sitten jo tokaluokkalaista kaverinsa synttäreille, jakoi esikoisen luokan myymiä sukkia ja mitä kaikkea. Krapulaa ei sentään seuralaisekseen saanut (vaikkei sen saadessaan olisi lainkaan ihmetellyt).
Eihän joulukuu ole kuin yhtä juhlaa. On synttäreitä synttäreiden perään (ainaskin kolmet "omat" ja liuta lasten kavereita), on itsenäisyyspäivänjuhlaa, Luciajuhlaa, eskareiden joulujuhlaa, luokan pikkujoulua, valmistujaisia, uutta vuotta... Ja se joulu. Ja kahvittelua joka kaverin kanssa, tietysti, kun joulupukinrekenä lähtee murheenkryyni pääkaupunkiseudun pakettikierrokselle jakamaan kaapit tyhjiksi (kunhan nyt ensin pääsee kauppaan kaapit täyttämään...)
Lapset käy kierroksilla. Äiti lähinnä pohtii, saako tänä vuonna mistään välistä varastettua hetkeä kauneimpiin joululauluhin, jos ei oman seurakunnan tilaisuuksiin, niin edes naapuriin. Ja jos saa hetken, montako lasta lähtee mukaan. Vai löytyisikö peräti kaksi hetkeä, toinen lasten kanssa ja toinen ilman?
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti