tiistai 18. joulukuuta 2012

Niin metsä vastaa

Sä seisot täristen siinä kuilun reunalla. Tuijotat täristen alas pimeyteen, ja tiedät, ettei vaihtoehtoja ole. Seisot ja täriset, tuijotat. Emmit silti ihan viimeiseen saakka. Emmit niin kauan, ettet saa tehdä päätöstä enää itse. Et enää voi valita hyppäämistä, takaa tuupataan vauhtia.

Ja sä putoat. Aina vain sitä pimeyttä, vauhti soi korvissa. Pimeyttä, pimeyttä. Aina vain kylmä tuuli, eikä ketään missään. Et voi nähdä pohjaa, et enää ylös reunalle. Putoat aina vain ja korvissa soi.

Joskus joku satunnainen valonsäde, jolla sä näet itses siinä seinällä roikkumassa, nurkassa riuhtomassa kaulaketjua, makaamassa tajuttomana lumihangessa. Ja sitten taas se armahtava pimeys, vauhti ja kylmyys. Pohjaa ei näy.

Ja sä putoat aina vain. Et näe mitään, et kuule mitään. Joskus joku satunnainen huuto osuu korviin, se on sun syytäs, aina aina, aina. Se on sun syytäs, sä et ikinä, ja aina mä. Sun syytäs aina etkä sä ikinä. Ja sitten taas se armahtava vauhti soi korvissa, eikä ääntä enää kuulu.

Ja sä putoat aina. Etkä sä koskaan, ikinä, tapaa sitä pohjaa. Sä et ole pohjalla, sulla on vain yksi suunta. Ja se on aina vain alas pimeässä ja kylmässä.

Jos joskus tapaat pohjan, jos joskus et enää aina vain kiepu pimeässä... Sinne pudonnutta ei enää kiinnosta ääni, joka syyttäen kiljuu "Sun syytäs ja sä et ikinä!". Sen jälken sulla on syy vastata "Totta. Mä en ikinä. Enkä ikinä aiokaa." Jos ne ääneet ei muuhun pysty, ei ne muuta tarvikaan. Sitten säkin tiedät. Niin metsä vastaa, kuin sinne huutaa.

2 kommenttia :

  1. Niin tuo toimii vastavuoroisesti molempiin syyntiin. Vain yksi ei ole syyllinen. Entäpä jos kukaan ei huuda metsään ja kukaan ei vastaa?

    VastaaPoista
  2. Voi kuinka toivoisinkaan, ettei kaiulle ole tarvetta. Ja vielä enemmän toivon joskus oppivani olemaan hiljaa vain metsään huutelijoiden edessä. Ne harvat kerrat, kun olen siinä onnistunut, on huutelukin loppunut ja asiallinen sävy löytynyt...

    Kun sitä "Sun syytäs!" kommenttia ei enää kuulisikaan, vaan ei vielä ole niin valikoiva kuulo kehittynyt. Parhaimmillaan johtaa vain siihen, että itselleen vakuuttelee syyttömyyttään. Ja sitähän sitten ei usko kukaan.

    VastaaPoista