sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Haaste 5 päivää, 5 tyypillistä blogitekstiä, osa 2 ruoka: Väärintehty makaroonilaatikko

Ruuanlaittohan meillä alkaa siitä, että todetaan kaappien jälleen kerran olevan tyhjät ja suunnataan lähimarkettiin. Kauppareissun jälkeen lompakko on kevyempi (paitsi ettei ole, koska muovikortin paino ei tilin tyhjetessä muutu) ja Murheenkryynin jousitus huutaa hoosiannaa.



Kokkaustaitoni ovat ehkä hieman parantuneet tämän muutaman vuoden aikana (lukuohje: teevesi ei enää joka kerran pala pohjaan). Makaroonilaatikon ohjeen kehtaa siis jopa jakaa. Tällä kertaa tosin kaikki mikä voi mennä pieleen, meni pieleen. Mutta muksuille maistui.

tarvitaan siis:
1,5 pussia makaroonia
400g jauhelihaa
2-3 sipulia koosta riippuen
4 kananmunaa
maitoa riittävästi
suolaa
pippuria
oreganoa
voita vuuan voiteluun

Ja lisukkeeksi porkkanaraaste ananaksella:
porkkanoita
purkkiananasta paloina
sekä hyvä raastinrauta, huonon kanssa menee hermot...

Ohje kuuluisi: Pilko sipulit ja kuulota ne, paista jauheliha ja (mausta), keitä makaroonit, sotke keskenään, hajota munat, sekoita maitoon, lisää mausteita, kaada koko sotku voideltuun vuokaan, ja lisää maitoa jos ei vielä riittänyt. Paista 175-200 asteisessa tunnista puoleentoista.

No ei mennyt niin kuin strömsössä tämä laatikko.

Ensinnäkin jauheliha oli ihan auttamatta jäässä vielä, kun paistamaan piti ruveta. No sulaa se tietysti pannullakin, ja paistuu.


Siinä samalla on hyvä keittää makarooneja varten vesi. Mutta entäs ne sipulit, tosiaan. Ne unohtui ja muistui mieleen vasta, kun jauhelihan oli jo kypsä. Mitäs pienistä. Pilkotaan ja sekaan vain.


Makarooneille ehti sillä välin käydä hullusti.


Noista on vielä vesi kaatamatta...

Vedt makarooneista pois, vuuan voitelu, makaroonit ja jauheliha voideltuun vuokaan ja siinä sekaisin, päälle munamaito ja sen jälkeen vielä maitoa niin, että seos lähes peittyy. Uuniin annetun ohjeen mukaan.

Sillä aikaa kuorittiin porkkanat ja raastettiin (raastamisapua tarjosi Esikoinen ja pikkusiskoni, onneksi, sillä raastinrautamme on ihan kelvoton). Lopuksi ananaspurkki auki ja palat raasteen sekaan. Laatikko uunista ja pöytään.



"Äiti, miks sä oot laittanut tänne perunan paloja?" Joopa.



Viimeinen veti kolme lautasellista, joko oli oikeasti nälkä, tai sitten se oli kaikesta huolimatta hyvää. Isommillekin kelpasi, kunhan raasteen "perunan palat" oli todettu ananakseksi.

Just tämän takia en tee ruokapostauksia. Tyhmempikin näkee, että aikaa paloi hommaan melkoisesti, Esikoisen kamera kun kuvat kellottaa.

2 kommenttia :

  1. <3 toihan jo vie kielen mennessään,niin hyvän näköistä laatikkoa :) meillä ei koskaan ollut porkkana-raastetta,kunnes viime syksynä hommattiin raastinkone ->
    http://sipa.s-palvelut.fi/?url=http%3A%2F%2Fwww.yhteishyva.fi%2Fimage%2Fimage_gallery%3Fuuid%3D3b229c2e-0144-4309-9bb3-65405222ce27%3B%3A%3BgroupId%3D18010%3B%3A%3Bt%3D1342082759724&maxWidth=210&highDensity=true&checksum=e55ccc834a46dbb65da7e2d576ffc87c

    VastaaPoista
  2. Näppärän näköinen koje. Tarvinnee meillekin harkita, kun raasteen tekemiseen meni kauemmin kuin laatikon kypsymiseen :D

    VastaaPoista