Puuha-Peten balettihame

Mieli on taas tehnyt kirjoitella monenmoisesta; niistä onnensäteistä, jotka tänne hellepäivien myötä osuivat ja toisaalta eräiden tahallaan aiheuttamista tulevista ongelmista.

Ongelmista voidaan kertoa sitten, kun niistä tiedetään enemmän.

Mut hei, tapetilla on taas mediaseksikäs sukupuolisensitiivinen kasvatus: Sukupuolisensitiivinen kasvatus - kohtaammeko lapset tasa-arvoisesti? (Suomen vanhempainliitto, blogivieras Milla Paumo 5.5.14)

Näen punaista jokakerran, kun näen sanan sukupuolisensitiivinen. Pitäisi taas olla niin tiedostavaa vanhempaa, että. Pitäisi ymmärtää, ihan varta vasten ajatella ja keskittyä siihen, että tasa-arvoisesti annan nuken niin tytölle kuin pojalle, lakkaan kaikkien kynnet ja patistan tyttöjä korkeammalle puuhun samalla kun maanittelen poikia sieltä alas. Pitäisi taas niin kovin tiedostaa, että on tyttöjä ja on poikia ja että varmasti kohtelen niitä ihan samalla tavoin.

Mutta kun. Mulla onkin vain lapsia. Totta kai jaan näitä ryhmiin kulloisenkin tarkoituksen mukaan, tai oikeastaan sen mukaan, ketä milloinkin on paikalla. On isot ja pienet, koululaiset ja pikkupojat, tytöt ja pojat. Muttei noilla jaoilla oikeastaan ole tekemistä sukupuolen kanssa. Ei niin mitään tekemistä.

Esimerkiksi eilen. Hain koulusta tytöt ja toisella kyydillä tuli sitten kotiin pojat. Isot menee nukkumaan iltaisin klo 21, pienet klo 20, niin myös eilen. Tällä viikolla pikkupojat ovat menneet hoitoon kahdeksaksi ja koululaiset kouluun yhdeksäksi ja niin edelleen. Jako voi yhtä hyvin olla nelikko ja Viimeinen. Tai mikä kokoonpano nyt milloinkin...

Mutta mitä siis itse kasvatukseen tulee, täällä on vain lapsia. Likimain jokaisella on ollut mekkovaihe (Viimeisen vaihetta odotellaan), kaikki ovat rakastaneet kotileikkejä. Jokainen on leikkinyt autoilla ja pyssyillä. Toiset tykkäävät palapeleistä ja toiset eivät, jotkut liikkuvat mieluummin kuin toiset. Kaikki tykkäävät hevosista, jokainen halukas on saanut kyntensä lakata ja päähänsä pompuloita ja pinnejä. Ja ne kuuluisat kotityöt... jokainen varmasti joutuu tekemään osansa. Toiset tekee sen mieluummin kuin toiset, mutta kukaan ei saa lintsata. Ja kaikki tämä mitenkään nyt tiedostamatta sitä, että on tyttöjä ja on poikia. Mitä väliä sillä sukupuolella oikein on näissä asioissa?

Ja silti tytöt tietävät olevansa tyttöjä ja pojat poikia. Kas kun naisen ja miehen anatomia sattuu olemaan hieman erilainen, ja siitäkin on ihan aiheellista puhua. Ja koska on pieniä poikia, jotka ovat tehneet suuria löytöjä, tulee sukupuoli varmasti selväksi jokaiselle, vaikka kuinka olisi Puuha-Petellä tutu niskassaan: "Pippeli, pippeli, pippeliiiiiii!" Joo, on sulla.

Sen sijaan päiväkoti- ja koulumaailma kaipaisi päivitystä tälle vuosituhannelle asenteissaan sukupuolia kohtaan. Sitä tasa-arvoa, rehellistä sellaista, eikä mitään "sensitiivisyyttä", se mitään herkkyyttä sukupuolta kohtaan tarvitse, että järkeä käytettäisiin, kun sellainen on ihmiselle suotu.

On ammattilaisia ja on ammattilaisia. Toiset hoitajat päiväkodissa antaa lapsen valita leikkinsä sukupuolesta riippumatta, poikakin saa keijun siivet selkäänsä, jos niin tahtoo. Toiset taas tekee ohjelmaa tytöille ja pojille (kampaamo- ja kauneusstudioleikit, ohjatut sellaiset, voi älyhoi!).

Koululiikunta on ihan aiheesta jaettu tyttöihin ja poikiin. Seksuaalisuus on herkkä asia. Jakoa en lähtisi muuttamaan, mutta kenties pojatkin voisivat testata zumbaa ja tytöt lätkää... Mutta kun lapsi tuo kotiin lukujärjestyksen, jossa on ryhmäjako tehty sukupuolen mukaan, nousee kulmakarvat. No, meidän tyttö on poikien ryhmässä. Ja joku poika kuulemma tyttöjen ryhmässä... Näillä mennään.