Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,
jo Karjalan koivikot tuuhettuu,
käki kukkuu siellä ja kevät on,
vie sinne mun kaihoni pohjaton.
Pappi sen parhaimmin sanoi, ihmisen ikävä kotiin on suunnaton. Koti on siellä, missä sydän on, sen olen itsekin oppinut.
Ja toisaalta, elämä jatkuu. Kera "Samalan", Viimeisen ja esikoisen synttärijuhlien.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti