Yhdeksän vuotta

Lauantaina,  yhdeksän vuotta sitten, paistoi aurinko. Minä käytin aamun lajittelemalla jaettavia mainoksia. Tauko piti pitää ensin vähän harvemmin, sitten jo selvästi tiheämmin. Yritin potkia miestä liikkeelle, lehtiä jakamaan. Eihän näistä lasten hommista äitiyslomia pidetty. Ei mainoksia kuitenkaan sinä päivänänä jaettu. Soiteltiin mummoa hätiin esikoisen vahdiksi.

Iltapäivän puolella ajeltiin sitten Helsinkiin. Siinä nojailin kauppakassiimme, nautin auringosta ja laskeskelin välejä. Kiirekös tässä, hyvinhän ne lehdet olisi voinut jakaa.

Joskus tunteja myöhemmin meni vedet suihkusta sänkyyn kömpiessä. Ilokaasuhuuruissa kuulin, kuinka piippaukset olivat kuin varotin, joka käski paeta vielä kun voin. Mihinkäs siitä kuitenkaan pakenemaan. Pikkuinen poika syntyi sinä iltana puolen kymmenen aikaan, n. 2900g ja 49cm. Juotiin parvekkeella yönpakkasessa jäähtynyttä kuohuviiniä.

Sunnuntaina mies haki pesäämme esikoisenkin, meidän pieni perhe, isä, äiti ja kaksi lasta, tyttö ja poika. Koirakin. Kaikkien unelma, omakotitalossa. Levyraadissa soi Matkustaja.

Yhdeksän vuotta ja nyt vasta herään analysoimaan osuvuutta. Oi voi.