keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Hyppää, hyppää!

Kesä ja pienen rahan kesäpuuhat ovat täällä ja käynnissä täydellä tehollaan. Monen monta meidän (ja lasten) tekemistä kyllä mahdollistaa lähipiirimme, koska onhan se nyt ihan taivaan tosi, ettei yhdestä lompakosta revitä kovin kummoista ylimääräistä kesää(kään) varten.

Esikoinen on kuluvalla viikolla omalla reissullaan pohjoisessa, jutellaan siitä enemmän, kunhan saadaan tyttö hengissä kotiin kertomaan, paljonko sopii kertoa ja löytyykö kuvitusta. Heittäydytään vaikka hurjiksi ja pyydetään sitä vieraskynäilijäksi.

Kirppu ja Toinen saivat lahjaksi ratsastusleirin, miehenpuolen suku sen maksut ja muut järjestelyt olivat jotenkin junailleet. Ihan mieletön juttu sikäli, ettei oikeasti meidän lompakosta tuollaiseen helposti rahoja revittäisi.

Kirppu ja Toinen ovat säännöllisen epäsäännölliset käyneet aiemminkin ratsastamassa. Yllätyin kuitenkin melkoisesti nähdessäni kuvan Toisesta. Mulla ei ollut pienintäkään aavistusta siitä, että poika oikeasti tietäisi, mitä siellä hevosen selässä pitäisi tehdä. Vaan näyttää tietävän.

Kuva Elisa Kolhonen, HS-talli

Kuva Elisa Kolhonen, HS-talli
Neljän pienimmäisen kanssa hengaillaan sitten tämä viikko ihan keskenämme, ja täytyy myöntää, että kiirettä piisaa. Pohdin vielä, uskaltautuisinko noiden neljän kanssa Linnanmäen ilmaiskieputtimiin tai vaikka Korkeasaareen, mutta saattaa hyvinkin olla, ettei selvitä lähintä leikkipuistoa kauemmaksi.

Ennen tämän viikon leirejä on lasten kanssa mm. ulkoilutettu koiraa.


Lyylille hankittiin alkuvuodesta kuonopanta helpottamaan hallintaa, kun iso maha ja liukkaus yhdistettynä vetävään ja poukkoilevaan koiraan oli todellinen riski. Nyt Lyyli kulkee remmissä jo melkein kuin enkeli, niin että kuonopannan kanssa sitä voi valvotusti Esikoinenkin taluttaa.

Isojen nyt loistaessa poissaolollaan hankittiin vielä pojille miekat (huimat 3,99 €/kpl) puukeppien tilalle siinä toivossa, että silmät säästyisivät.


Eiköhän näillä eväillä päästä kesää eteenpäin, ja luulisi, että kun koulussa syksyllä kysytään, mitä kesällä on tehty, riittäisi taas vastauksia. Vaikkei surffatakaan koralleilla Australiassa.

5 kommenttia :

  1. Ihania! Ja hei meidän yksi poika kertoi iloisena kerran koulujen alettua, että kysyttäessä kesälomasta hän kertoi peranneensa mansikoita ja pomppineensa tramppiksella. Se, että käytiin Tukholmassa ja Power Parkissa ei ollut siis listalla mielessä ekana, eikä edes tokanakaan :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on tullut pohdittua, että miksi niistä kesälomakyselyn vastauksista vedetään mitään johtopäätöksiä. Mä kuitenkin pysyväislaatuisesti inhoan noita kesälomakyselyitä. Parhaimmillaan on pyydetty tuomaan jopa esinemuisto kesästä. Just vaan, että kelpaako käpy tai kivi, vai pitääkö olla huvipuistoranneke? Tyytyisivät vaan noihin suullisiin ja kirjallisiin kyselyihin, kun tavaraa on maailmassa jo ihan riittävästi.

      Poista
    2. Mä olen jotenkin itse kasvanut siihen, ettei mihinkään pääsemättömyyttä (ei sillä että se olisi huono) tarvitse hävetä. Muistan yläasteellakin kun mun kaveri kävi Alpeilla laskettelemassa vaikka kolmen päivän lomallakin ja mä todellakaan en :D Mutta ei se ollut mikään big deal, se kertoi sen kuulumiset ja mä omani aina loman jälkeen.

      Poista
  2. Ei sen tekemisen tarvi olla mitään koralleilla surffaamista, jos on mukavaa. Tosi pienetkin asiat riittää, ja se on ihan mahtava juttu. Monesti itse sorrun ajattelemaan, että onkohan tää nyt tarpeeksi vai eikö sittenkään... ja sitten huomaan, että lapset ilostuvat pienistäkin asioista ja kokevat ne merkityksellisiksi. Itsekin elin lapsuuden, jossa toki myös reissailtiin mutta tehtiin myös kesällä pyöräretkiä, syötettiin sorsia, käytiin rannalla jne - ja just niistä on tullut parhaita muistoja.

    VastaaPoista
  3. Ääni Lintsin ilmaiskieputtimille, meillä ainakin toimi vielä kuusivuotiaalle hyvin. Lasten liikennekaupunki (polkuautoja) on myös kiva ja ilmainen paikka. Omista lapsuuden kesistä muistan parhaana kiireettömyyden ja kavereiden kanssa vietetyn ajan.

    VastaaPoista