#Mekkokriisi

Pari viikkoa sitten kuohui somessa vasemmistonaisten keskuudessa puoluekokousmekko-kriisi. (Päätyi vissiin ihan Ylen uutisiin tai Iltalehteen tai johonkin, mitä noita nyt on). Mulla ei tällä kerralla moiseen kriisiin ollut aihetta, millä mä nyt näiden seitsemän keskeltä olisin itseni Ouluun repäissyt kokonaiseksi viikonlopuksi. Kenties kolmen vuoden päästä. Jos käy kunnia. Mekkokriisii-tartunnan sain kuitenkin.

Jokin aika sitten nimittäin suru hiipi salakavalasti paikallisosallistoomme. Ja mun mustista vaatteista ei kerta kaikkiaan mikään enää kestä päivänvaloa. Oli "pakko" hankkia mekko. Tiukkaa teki tunnustaa itselleen, että tästä tuli ihan kriisi. Vakavaluonteinen mekkokriisi. Voiko olla mekkokriisi suru-uutisten keskellä? Ja sitten älysin, että näinhän mä nää asiat aina hoidan, asioina. Kylmänä, kovana ulos ja käsittelen keskenäni.

Ja sitä paitsi, uuden juhlamekon ostin (okei, äiti osti mulle) viimeksi viisitoista vuotta sitten. Siis viisitoista! Onhan se jo vakavan luokan kriisi. Jos nainen ostaa mekkoa viidentoista vuoden välein, tällähän hei pitäis päästä ihan uutisten ykkös aiheeksi! (Viisastelijoille tiedoksi, kumpaakaan hääpukuani ei ole laskettu tähän, koska niitä ei sanan varsinaisessa merkityksessä ostettu. Eikä myöskään sitä roolitanssiaisasua, jos joku sen muistaa, vaikka se mekko onkin)

Mitä nainen siis on vuosien varrella juhliin pukenut?

Tumman vihreää, helma suunnilleen polviin. Omat kihlajaiset vuodelta 2011.

 Vanhojentanssit, mittojen mukaan tehty. Muutamat Ropeconit. Tämä kuva omista häistäni viiden vuoden takaa.

 Tavastia reilun vuoden takaa, Vasemmiston eduskuntavaalijuttuja. Meillä kaikilla oli niin mukavaa ja appiukolla erityisen hauskaa.

Mustaa. Mekkokriisin ratkaisu. Allekirjoittanut tosin sekä kirosi korkojaan koko illan, että kärsi Marilyn Monroe efektistä. Polvipituinen kellohelma ja alla tylliä, myrskytuuli nosti kivasti korviin.

Se viisitoista vuotta vanha mekko roikkuu kaapissa edelleen ja mahtuu edelleen, oli mulla päällä viimeksi viime syksynä ystäväni häissä. Vaan kas kun sattuu siltä illalta olemaan vain selfieitä eikä yhtään asukuvaa. Enkä mä halua ottaa kuvaa viidentoista vuoden takaisista kuvista. Vaikka olinkin silloin sekä nuori että nätti.

Miehellä homma on niin helppo, että pukee päälleen puvun. Tilaisuus kuin tilaisuus...