Mun menopelit

Okei. Mies oli oikeassa. Tämän yhden kerran suostun myöntämään. Se oli oikeassa todetessaan, että tavara on lasten sivutuote.

Vielä viime syksynä olin kovasti sitä mieltä, ettei meillä oikeastaan millekään vauvaroinalle ole enää hankintatarpeita. Siis ei vaan tarvita mitään, niin kuin oikeasti, että kaikkea on ja löytyy ja sovelletaan vähän, jos jotain puuttuu.

No ei näköjään sovelleta yhtään. Ensin tuli minikokoinen toppahaalari. Sitten fleece-haalari. Tuttipulloja. Rintapumppu (esittelen sen onnettoman toisen kerran, voi että kuinka siitäkin juttua riittäisi). Ja nyt viimeisimpänä hullutuksena ihan uudet vaunut.

Siis uudet, U.U.D.E.T, ihan ekaa kertaa mulla on mun itse (okei, miehen avustuksella) myyntilaatikosta poistamat uudet (kai mä sen jo sanoin?) lastenvaunut.

mun kulkupelit, Murheenkryyni ja kärryt.

Olo oli kuin pikkulapsella jouluna. Tai synttärinä. Perjantaina tilasin ja tänään ne sai postista noutaa. Huomenna päästään koeajolle, kun tänään meni iltapäivää kasatessa ja harrastusrumbaillessa.

Jos joku on miettinyt joskus, että mitä varten ihminen hankkii lapsia, niin vaikka sitä varten, että saatais kasattua uudet lastenvaunut. Blondi ei taaskaan tajunnut ohjeista hölkäsen pöläystä ja mies oli vähän kiireinen pienten kanssa. Jotta Toinen riensi hätiin, eihän nyt yhdet vaunut voi kasausohjeiltaan olla legoja haastavampia. Eikä ollut.

Tällaisia äiti-poika-aktiviteetteja täytyy harrastaa aina välillä.

Harmi, ettei sattunut valmiista kärryistä yhtään hyvää kuvaa, vielä. Nämä siis päällekkäin istuttavat tuplat jättimäisillä renkailla, riittävän kokoisella tavaratilalla ja mahdollisuudella käyttää turvakaukaloa järkevästi kyydissä ylemmässä istuimessa.

Rääpäle valloitti kärryt heti kasausvaiheessa ja on viettänyt illan istumalla vuoron perää kumpaakin paikkaa. Vähän kumminkin hirvittää ajatus uhmaraivoavan puolitoistavuotiaan tunkemisesta alempaan istuimeen... Aika näyttää, oliko hyvä idea. Muthei. Ainakin ne on uudet.

"Täälläkö mun piti istua?"