Joitakin päiviä sitten tajusin, että meillä on tosiaan ystävissä ja tuttavissa (kenties sukulaisissakin) niitä, jotka eivät tiedä Seiskamme sukupuolta. Ehkä perussuomalaisten nuorten tyttö-poika-lippiskampanja auttaisi vielä tietämättömyydessä olevia.
Neuvolasta saatiin Seiskalle vihreä neuvolakortti. Nykyään sellaisen saa kaikki, ei ole enää erikseen tyttöjen ja poikien kortteja. Ristiäiskutsuja askartelen vihreälle pahville, mahdollisia koristeita (jos intoudun tekemään/ hankkimaan) katselen hennon vihreinä ja keltaisina. Ristiäiskutsussa ei ole mainintaa sukupuolesta, kirjoitin nimittäin ensin kutsun ja vasta sitten tuli mieleen, että kai se yleensä on noissa mainittu... Mutta kun olen aiemmat kutsut pistänyt tekstiviestinä.
Ei ole kyse siitä, että sukupuolta salaisin, sylissäni nukkuu nytkin aivan ihana poikavauva. Biologinen fakta on itselle niin päivänselvä, kun siivoan pissaa seinistä ja puseroltani vaipanvaihdon jälkeen. Ja ihan täysin yhdentekevä, nyt, kun sukupuolikysymystä sai rauhassa pureskella. Niin yhdentekevä asia, että unohtui syntymästä kertoessa kertoa, kumpi tuli.
Tiedä sitten, mitä lähipiiri on tässä ehtinyt ajattelemaan. Ensimmäistä kertaa sukupuolen utelijoita ei ole ollut kuin ihan muutama odotusajasta tähän päivään saakka. Ja saa nähdä, mitä lähipiiri ajattelee saadessaan sukupuolettoman vihreän ristiäiskutsun... Tai mitähän ne ovat ajatelleet nähdessään Seiskan (ja Rääpäleen) pinkkeihin huopiin käärittyinä?
Mä vain satun tykkäämään vihreästä. Hento vaaleansininen on toki ihana väri myös, mutta kolmet ristiäiset peräkanaa sillä värillä tehneenä tahdon nyt jo jotain muuta.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti