maanantai 17. helmikuuta 2014

1,5v neuvola ja Hupsis

Rutiinineuvola Viimeisen kanssa. Puolitoistavuotiaan ei tarvinnut osata mitään temppuja, kunhan katsottiin pituus (83cm) ja paino (n. 12kg). Täystuho oli neuvolassa mukana, vaikka suunnitelmiin kuului kotiinjääminen.

Pyysin sitten, että samalla mittaisi mun verenpaineet, ne kun eivät ihan ole menneet niin kuin pitäisi. Ja siitä se kalabaliikki sitten alkoi. Äitiysneuvolan lääkäri sattui samaan aikaan olemaan paikalla, ja sattuipa olemaan vielä yksi vapaa aikakin. Terveydenhoitaja lupasi hoitaa poikia sen hetken. Ja hetki venyi ja venyi.

Verenpaineet keikkuvat niin kauniisti korkeuksissa, ettei lähete "heti päivystykseen" ollut kaukana. Verenpainemittari on pakko hakea tänään ja jos huomiseen täystuhon 4v neuvolaan mennessä ei ole saatu kotonakaan asiallisia lukemia, on lähtö ilmeisesti edessä. Sydänäänet sentään pieneltä löytyi pitkän etsimisen jälkeen. Töihin ei enää ole asiaa. Yksikin oire lisää ja käsky sairaalan päivystykseen välittömästi...

Kotona odotti tuttu kaaos neuvolasta palaajia, tiski, pyykki, eteinen, Täystuhon huoneen villakoira-armeija. Ne on kaikki pakko. Jos edes olohuoneen sohvalle mahtuisi, vaan kun ei mahdu.

5 kommenttia :

  1. käsittääkseni sulla on siellä se mieskin, joka vois tehdä ihan kaiken sen saman kun sinäkin..? ja tollasessa tilanteessa luulis että tekis ihan mielelläänkin, onhan se ihan vapaaehtoisesti ottanut sinut vaimokseen, ja neljä lasta kaupantekijöinä, joten siinä on turhaa kenenkään vedota siihen, että kun ei voi, halua, jaksa tai muutenvaan kykene! samat asiat on siellä kämpässä, kun sinä makaat sairaalassa, eikös vaan? ja samalla tavalla se ukko joutus pakostakin ne asiat hoitamaan, kaikki lapset, niiden arjen ja huushollin, kun sinä et olisi kotona tekemässä, eikös vaan? en tiedä, miten teillä nämä asiat jaetaan, mutta kyllä kuka tahansa rakastava aviomies raskaana olevan naisensa puolesta tekisi vaikka kaiken kotona, jos vauvalla on masussa hätä, ja nainen on niin kipeä että voi joutua sairaalaan minkään ylimääräisen tekemisestä..

    VastaaPoista
  2. Voi kun olisikin kyse pelkästä tahdosta, sillä on päästy tähän pisteeseen. Jotkut sairaudet tulee aika yllättäen ja ihan puun takaa, eikä silloin kysellä sitä että kuinka moni täällä on ja kenen. Kaikkia näitä lapsia mies hoitaa ominaan, hällä on viisi lasta siinä missä minullakin.

    VastaaPoista
  3. Mä toivon voimia ja jaksamista myös. Mutta kotitöitä arvokkaampaa oikeasti on massuasukin ja sun henki. En tiedä, mitä sun verenpaineet on olleet, mutta nyt kannattaa rauhoittua ja uskaltaa luottaa raskaimmat tekemiset muille perheenjäsenille.
    Jos tilanne on vakava, niin sen edessä ei voi kun nostaa kädet pystyyn ja toimia tasan niin kuin on ohjeistettu.

    Tiedän, että se on turhauttavaa, mutta kyseessä on kahden henki, joista toinen on viiden lapsen äiti ja toinen näiden viiden sisko tai veli.
    Oo niin kiltti äläkä ota turhia riskejä...

    VastaaPoista
  4. jotenkin vaan särähti ikävästi tuo viimeinen lause, jossa sanot että on pakko. pakko ei ole tuossa tilanteessa sinun yhtään mitään, jos on mies, joka voi tehdä.. ja samalla tehdä sulle kolon siihen sohvalle, ja laittaa kuuman juoman ja pitää huolen, että sun ei siitä sohvalta tarvitse nousta kun vessaan ja syömään.. annat meinaan ymmärtää tekstissäi, että sulla on oikeesti todella paha tilanne, että olette sinä ja lapsi todellisessa vaarassa, ei kai ne huvikseen siellä kauhistele ja käske ottamaan iisisti? toivottavasti et tupakoi, ja olet jättänyt raskauden ajaksi kofeiinia sisältävät juomat kuten kahvin ja kolajuomat ja teen, koska ne nostaa verenpainetta aika rankastikin, eikä tuossa tilanteessa kannattaisi ottaa mitään riskejä.. sori, jos sanon suoraan, mutta luulen sinulla olevan lievää raskausmyrkytystä, ja tilanne ei ainakaan parane sillä että "on pakko" tehdä, jos ei todellakaan ole pakko...

    VastaaPoista
  5. voima-halit sulle <3 ja koita levätä...tärkeetä on ett sulla ja lapsella menis hyvin...

    VastaaPoista