Muistoja

Jostain syystä enkelikello on soinut koko viikon päässä. Ja joulumuistoja on virrannut, sellaisiakin, joita en moneen vuoteen ole muistanut. Muistin jopa sen ainoan joulun, jolloin meillä oli enkelikello. Olin kymmenen. Yleensä siitä joulusta muistan varsin toisenlaiset asiat, mutta nyt on mielessä pyöriny koulun joulujuhla ja se, kuinka meidän neljänkymmenen oppilaan alakoulussa (eskarit mukaanluettuna) oli kuoro, joka joulun alla kävi laulamassa vanhainkodissa.

Pitäisi kiireellä kirjoittaa kaikki muistetut menneet hetket ylös, ennen kuin ne taas katoaa. Onnellisia muistoja, ajoilta, joilta niitä on niin kovin vähän.

Ja onhan tänään itsenäisyyspäivä. Vanhoja perinteitä kunnioittaen, meillä leivotaan tänään ensimmäiset joulutortut. Niin on ollut jokainen vuosi, vaikka elämässä tapahtuisi mitä. Oli jo silloin, kun olin yhdeksän, kaksikymmentä vuotta sitten. Sen kauemmaksi en muista.