Kiitos!

Joitakin vuosia sitten kummisetäni soitti kesken pahimman joulusiivousrmban: "Tulisin huomenna käymään." Itku ei ollut kaukana siinä, auto rikki, lämminvesivaraaja juuri poksahtanut ja muutama muukin pikkujuttu mennyt mönkään, kolme isointa kaikki alle kouluikäisiä, kolmas vain noin 1,5v vanha. "Mulla on koko siivous ihan kesken, täällä on kamala kaaos."

Kummisetäni tuli silti. Leikitti koko aamupäivän lapsia ja auttoi siivoamisessa. En muista, että osasinko edes kiittää silloin. Äidilleni kuitenkin sanoin jälkeenpäin sen olleen paras joululahja sinä vuonna. Se pelasti meidän joulun. Ja äiti oli välittänyt terveiset eteenpäin. Sen jälkeen apu on saapunut joka vuosi joulun alla, vaikkei samanlaista hätää enää vuosiin ole ollut kuin silloin. Ja sitä apua arvostetaan joka vuosi ihan yhtä paljon, siivoaminen tämän porukan kanssa on ihan tuskaa.

Nyt meillä on kinkku uunissa ja (muovi)kuusi pystyssä olohuoneen nurkassa, kiitos tämäniltaisen avun. Lastenhuoneissakin näkyy taas (vielä) lattiat. Huomenna on koulun joulujuhla ja meidän kotijoulu, sunnuntaina nelikko (toivottavasti) lähtee.

Paikallaan kuusessa on nyt vain tähti ja kynttilät, loppuja koristeita laitetaan huomenna. Silti näihin hetkiin sisältyi koko joulu kaikessa kauneudessaan.

Tämän kaiken kaaoksen keskellä voi tavoittaa sen hetken, joka rauhallaan nostaa kyyneleet silmiin.

Kiitos!