Menossa on viikon ensimmäinen kupillinen kahvia. Kertoo varmasti kuluneesta viikosta kaiken.
Joulupukin hommia on tehty ahkerasti. On valmistauduttu tuleviin joulumyyjäisiin. Varovasti on mietitty uusia uramahdollisuuksiakin. Mutta ennen kaikkea viikon teemana on ollut koulukiusaaminen. Taas.
Minä toivon, että keskustelu kiusaamisesta ja sen monista muodoista jatkuu sosiaalisessa mediassa vilkkaana. Toivon tukea sekä kiusaajan että kiusatun vanhemmille. Kaipaan aikuisten välistä keskustelua siitä, mitä me voisimme tehdä toisin. Millä ehkäistä ihan konkreettisesti (tähän sopii se paljon täälläkin parjattu KiVa-koulu) ja toisaalta millä lopettaa ja kerran alkanut kiusaaminen.
En aio kertoa, mitä täällä oikeasti on tapahtunut, koska sillä ei ole mitään väliä, eikä se ole mitään uutta tai ihmeellistä. Mutta sen sanon, että niitä konkreettisia välineitä vanhemmille kaivattaisiin. Kaivattaisiin vanhempainiltaa kiusaamis- ja ilkeysteemoilla, turvallisen koulupäivän ja -matkan puolesta. Kaivattaisiin konkreettisia esimerkkejä eikä enää piiloutumista KiVan taakse.
Jos kohta koulu ei kiusaamiselle minkään mahda yksinään, ei sille vanhemmatkaan yksinään minkään mahda. Tarvitaan rehellistä ja avointa yhteistyötä ja vuorovaikutusta (eikä se tarkoita yksilötasoa, vaan aihetta yleensä). Miten tällainen vuorovaikutus saataisiin aikaiseksi aikuisten välille?
Joululle: Tämän vuoden hitti mahdollisesti PS4.
VastaaPoistaKiusaamiselle: Kannatan ehdotusta, jonka mukaan kiusaaja joutuu maksamaan sakkoa.
totta muuten puhut,kiusaamiselle pitäs oikeesti saada loppu..
VastaaPoistaOpenäkökulma: jos vain olisi joku taika, jolla ihan jokainen vanhempi saataisiin hilattua yhtäaikaa keskustelemaan kasvokkain pelisäännöistä, joita lapsille luodaan, vältyttäisiin jo monelta kiusaamistapaukselta. Ruusunpunaiset lasit pois silmiltä ja kaaliin se ajatus, että kun joukossa tyhmyys tiivistyy, saattaa se oma sulopallero olla mukana tyhmäilemässä. Saattaa olla jopa koko porukan johtajana.
VastaaPoistaVanhempinäkökulma: voin parhaiten vaikuttaa omaan lapseeni, että hän ei olisi se, joka kiusaa eikä myöskään se, joka hiljaa hyväksyy. Ja jos saan korviini kiusaamiasiaa, kuuntelen aidosti ja luotan siihen, mitä lapsi kertoo. Ymmärrän myös sen, että aina oma lapsi ei puhukaan totta. Olen valmis selvittämään. Ja tarpeen tullen sitten ne leijonaemokeinot käyttöön.
Taikakeinoa vain ei valitettavasti ole. Minä omistaisin mielelläni koko elämäni kiusaamisen estämiselle, jos tietäisin, kuinka se tehdään.