maanantai 4. marraskuuta 2013

Sori. Mä en edelleenkään osaa ottaa koppia.

Se on niin harmillista, kun heti maanantaina Hesarin sivuilta löytyy jotain luettavaa. Viikossa kun saa lukea ilmaiseksi vain viisi artikkelia, ja luettavaa olisi paljon... Silti en raaski maksaa. Lukematta jäisi varmaan kumminkin, jos maksaisin. Niin siinä aina käy.

Otsikolle on kaksi syytä. Aloitetaan siitä vähemmän henkilökohtaisesta (joka siksi ei tietysti kiinnosta ketään). Tuo mainitsemani juttu Hesarissa "Sä otat tästä kopin" (27.10.13, HS, Heikki Aittokoski) siis. Ihan mahtavaa jargonia ja valitettavan todellista arkipäivää. Jätetään kuulijalle olo, että kaikki on sanottu eikä mitään oikeasti ole sanottu kuitenkaan. Siitä sitten koppia ottamaan ja ihanasti jalkauttamaan ennen kuin himuinen muutosvastarinnan tsunami iskee ja vie asiakasrajapinnan sairaslomalle.

Mitä tästä opin? No en mitään. Mutta niinhän se menee, tavoite kirkkaana mielessä rysäytän varmasti taas peruskallioon, kun rohkeasti hyppään sinne epämukavuusalueelle, ja siis, hei mitä se nyt oikein selitti? Sori. Mä en vieläkään osaa ottaa koppia.

Ja sitten se toinen.

Kaikki lapset ovat isäinpäivän kotona. Edellisestä tapaamisesta on tässä kohtaa jo melkein kolme kuukautta. Vaikka nämä pettymyksiinsä tottuneet yllättävän hyvin asian otti, ei kyyneleiltä vältytty. Mitä minä voin sanoa, tai tehdä? Millä lohduttaa? Millä korjata niin perusteellisesti rikotut? Miksen mä vaan vieläkään osaa ottaa koppia?

1 kommentti :