sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Kun Oy Ystävyys Ab antaa tulosvaroituksen

Siinä se seisoo kirkuvan punaisin kirjaimin, tulosvaroitus ja YT-neuvottelujen uhka. Tunnollinen yrittäjä siirtyy tämänkin välitilinpäätöksen negatiivisen tuloksen jälkeen peilin eteen katsomaan, mitä sieltä löytyy. Löytyy paljon anteeksipyydettävää. Samoja asioita kuin aina aiemminkin, mutta mikään ei ole muuttunut.

Haluan pyytää anteeksi sinulta, jonka pillimehussa sanoin olevan iilimatoja silloin, kun olimme kolmannella. Ajatus iilimadoista oli ihan hirveän hassu, mutta olin pahoillani sanomisistani jo silloin, kun suljin suuni lauseen jälkeen. Minä muistan iilimato-kommenttini vieläkin, ja tulen varmasti aina muistamaan. Toivon kuitenkin, että sinä olet sen jo unohtanut ja antanut anteeksi.

Haluan pyytää anteeksi sinulta, jonka aknea kommentoin ikävästi koulun ruokalassa yläasteella. Kommenttini oli ihan asiaton. Olen pahoillani myös siitä, että selkäsi takana sanoimme sinun olevan tynnyrissä kasvanut. Niin kuin minulla olisi moiseen kommentointiin ollut varaa. Olen todella pahoillani. Toivon, että olet jo antanut anteeksi ja unohtanut.

Haluan pyytää anteeksi teiltä, entiset poikaystäväni, olimme pieniä, enkä minäkään osannut. En osannut edes jättää teitä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Olen pahoillani kaikesta siitä, mikä teitä on voinut satuttaa sanomisissani ja tekemisissäni jälkeenpäinkin. En kuitenkaan kadu suoraa rehellisyyttäni niinä kertoina, kun sen olette kohdanneet.

Pyydän vilpittömästi anteeksi sitä, että valehtelin hääyömme hotellin. Kaikki teidän vaivannäköinen ruusunterälehdistä viimeiseen herätyskelloon valui hukkaan.

Olen pahoillani siitä, että veikkasimme suhteenne kestoa ja kerroimme sisäpiirivitsejä, muistelimme menneitä, joihin et kuulunut. Sinä löit meidät ällikällä ja taltutit pojan, jota kukaan muu ei saanut liekaan aiemmin. Sanoin sen jo silloin, jos kestät mukana riittävän pitkään, olet osa noita sisäpiirivitsejä. Sinä selvisit siitä, minä en. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut loukata sinua.

Pyydän anteeksi myös kaikilta teiltä, joita kohtaan olen tehnyt väärin, vaikken sitä ole maininnut. Olen nainen. Puhun paskaa selän takana. Teksti paisuisi kuin pullataikina, jos kaiken tähän luettelisin.

Olen pahoillani siitä, että ystävyys on jälleen antanut tulosvaroituksen. Se mikä yhdisti meitä liki 20 vuotta erottaa nyt. Minä tiedän, että en ole järjestänyt aikaa, tiedän että sohvani on väärän värinen ja kirjahyllyni väärässä nurkassa. Tiedän, että lapsia on monta ja tekosyitä vielä enemmän. Tiedän, että murheenkryynini on aina rikki ja sosiaalietuudet perkeleestä. Tiedän etten enää kysele kuulumisia, soittele muuten vaan ja tiedän että vielä vähemmän kerron omista kuulumisistani mitään uutta. Olen hirveän pahoillani kaikesta siitä. Tiedän, että olen ilkeä ja vaikea ihminen, jonka asenteessa on paljon vikaa. Omine valintoineni olen kuitenkin vihdoin oikeassa koskien niin lapsia, miestä kuin ex-miestäkin, ja koska olemme kaikesta eri mieltä, käy vaihtoehdot vähiin. Olen todella pahoillani. Tällä kertaa en osaa tehdä mitään korjaavaa liikettä, sillä edellisen tilinpäätöksen jälkeen ei jäänyt mitään, mitä voisin tähän enää antaa lisää.

Tähän tekstiin liittyen en julkaise yhtään kommenttia. Aiemmat kaikki on ilman sensuuria julkaistu hyväksynnän mittaisella viiveellä.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti