Tivoli

Tenavalauma yllätti eilen positiivisesti. Kauppareissun jälkeen huomattiin, että kiertävä tivoli edelleenkin viihtyi kaupungissamme ja päätettiin viedä nappulat sinne ihan noin vain extempore. Joka nappulalle luvattiin kaksi laitetta per turpa, ja muistutettiin, että jos aiheesta tulee vinkuna jo ennen, ei meidän ole pakko mennä ollenkaan.

Kieltämättä seitsenpaikkainen murheenkryynimme tuntui ahtaalta, kun sulloimme kyytiin vielä rattaat viimoiselle... ja parkkipaikalla tuntui perhekoko pitkästä aikaa melkoisen suurelta. Mutta kukaan ei vinkunut eikä tapellut. Rauhassa kierrettiin ensin koko tivolin alue läpi, jotta jokainen sai aikaa miettiä, mitkä kaksi olisivat juuri ne omat. Lippuja ostettiin kaikkiaan kymmenen, neljälle tenavalle kullekin siis luvatut kaksi ja kaksi aikuisille, että ikä/pituusrajoista hieman uupuvatkin pääsevät haluamiinsa.

Kaksi isointa paineli vuoristorataan, täystuholle etsittiin possujuna vuoristoradan takaa. Mies vei eskarinkin vuoristorataan. Kaikilla näytti olevan kivaa, viimeinen nukkui rattaissa. Vuoristoradan jälkeen etsittiin kummitusjuna, jonne tahtoi tokaluokkalainen ja eskari (ja näiden mentyä täystuhokin...). Aika kauhistuneina tuli kaksikko junasta ulos (mies jonotti junaan täystuhon kanssa ja esikoinen johonkin omaan vekottimeensa). Sen vain sanon, että täydet pisteet sai henkilökunta tältä äidiltä. Kummitusjunasta tuli työntekijä ulos heti kaksikon perässä esitellen naamariaan, vakuuttaen ettei sitä ihan oikeasti tarvinnut pelätä. Oma pokkani piti, nippanappa. Täystuho ei ollut junasta millänsäkään, ja kysyikin tokaluokkalaiselta: "Pelottiko sua?" Saaden vastaukseksi äkäisen mulkaisun ja "En kommentoi"-kommentin. Pokka piti, silläkin kertaa.

Isoimmat eivät kiukutelleet vain kahdesta laitteesta, vaan olivat onnellisia, että yleensäkään pääsivät. Täystuho luonnollisesti nosti mekkalan, kun olisi tahtonut vielä jos vaikka ja minne. Rauha lahjottiin lupaamalla jätskit jälkiruuaksi.

Onnistunut reissu, kesällä vuorossa todellinen köyhtyminen ja Linnanmäki.