Toisen roska on toisen aarre

Operaatio "Romun hävitys" jatkuu täällä aina vain ja edelleen. Hetken mielijohteesta varasin taas pöydän kirpparilta, eri paikasta tällä kertaa. Onpa tehty hinnoittelu jännittäväksi, kun hintalappuihin on painettu valmiiksi viivakoodi ja hinta, itse ei tarvitse kuin kirjoittaa tuotteelle nimi... Kätevää ja käytännöllistä kyllä, mutta vaihtoehdoilla 0,50€, 1€, 1,50€, 2€, 3€ ja 5€ joutuu jo vähän pähkäilemään, etenkin kun lappuja joihin saa hinnankin itse kirjoittaa on vain 30...

Jollekin kolmekymmentä voi olla paljon, mutta mä taistelen täällä vauvanvaatevuoren kanssa, ja tahtoisin päästä edes osasta eroon. Säilytettäviä vaatteita riittää silti koossa 50-62, kun joka lapselta tahdon itse pitää pari aarretta muistoksi ja toisaalta olen vaatteita luvannut säilyttää siskoilleni (em. kokoja on täällä jätesäkillinen vaikka kaikki kirpparille laittamani menisi!)

Lapset ovat toki ihania romun hävitys kavereita. Toisen roska on nimittäin toisen aarre, ja näin mitään ei saisi heittää pois.

Viimeinenkin osaa käydä kaivelemassa äidin poisheittämiä asioita.