Lapset odottavat joulua jo jännittyneinä.Eskarini pähkäili aamulla eskariin mennessä, että olisipa kiva, jos joulu olisi ihan joka päivä. Vähän väliä joku lapsista käy kuiskuttamassa "Äiti, mä unohdin laittaa mun listalle..."
Muistanhan minäkin sen joulun jännittyneen odotuksen ja saman toiveen, jonka eskarini tänään esitti. Ja saman vastauksen sain silloin, kuin tyttöni tänään. "Kiitos kultaseni, mutta kerran vuodessa on ihan riittävästi." Silti minä odotan joulua ihan yhtälailla kuin lapsetkin. Ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen ollaan lasten kanssa kotona. Nyt tehdään meidän oma joulu, sopiva sekoitus uutta ja vanhaa.
Omien lahjat on jo lähes kaikki hankittu (jotain pientä ja pehmeät paketit puuttuvat vielä), kaikki muut ovat vielä ajatuksen tasolla. Jotain varmaan pitäisi keksiä taas opettajille ja eskariinkin?
Yksi on varma. Tänä vuonna sammutan puhelimeni aattona klo 12. En ole tavattavissa enkä tavoitettavissa, koska tahdon tästä joulusta kaiken irti. Niillä muistoilla kun on taas pärjättävä kaksi vuotta ennen seuraavaa.
tiistai 27. marraskuuta 2012
maanantai 26. marraskuuta 2012
Taaperon lempisoppa
Syksyn koleudessa mieli on tehnyt ihan peruskeittoja. Niinpä kaivoin tänään viiden litran keittokattilani ja tartuin härkää sarvista. Tehdään kalakeitto.
Perusohjeeni menee siis näin. Kattila levylle, levy päälle ja öljyä kattilaan. Pilkotaan purjosipuli ja viskellään kattilaan, hämmenetään puukapulalla ja kuoritaan samalla perunoita neljä per syöjä + ainakin neljä varmuuden vuoksi, pilkotaan perunat keittopaloiksi, viskellään kattilaan ja lapataan sinne vettä samaa tahtia perunoitten kanssa. Muutama kalaliemikuutio, kourallinen pippureita ja annetaan porista keskenänsä tovi. Kun keiton kutale taas muistuu mieleen lisätään kalat (meillä menee paketti maustamattomia lohisuikaleita ja paketti pakasteseikuutioita), sekoitetaan vähän ja unohdetaan taas levylle. Viimeisessä vaiheessa lisätään pakastevihanneksia (tänään meni vihreitä papuja ja joku vihannessekoituspussi) sekä maitoa sen verran, että liemen väri vaihtuu. Kunhan pakastevihannekset on ohjeenmukaisesti kypsät, on soppa valmis.
Kaikille kelpasi, ja taapero vinkui kahteen otteeseen lisää. Eikä jäänyt neljän litran keitosta huomiselle mitään, joten kohta on varmaan siirryttävä taas isompaan kattilaan. Kauhulla odotan poikien kasvua ja teineihin uppoavia ruokamääriä.
Perusohjeeni menee siis näin. Kattila levylle, levy päälle ja öljyä kattilaan. Pilkotaan purjosipuli ja viskellään kattilaan, hämmenetään puukapulalla ja kuoritaan samalla perunoita neljä per syöjä + ainakin neljä varmuuden vuoksi, pilkotaan perunat keittopaloiksi, viskellään kattilaan ja lapataan sinne vettä samaa tahtia perunoitten kanssa. Muutama kalaliemikuutio, kourallinen pippureita ja annetaan porista keskenänsä tovi. Kun keiton kutale taas muistuu mieleen lisätään kalat (meillä menee paketti maustamattomia lohisuikaleita ja paketti pakasteseikuutioita), sekoitetaan vähän ja unohdetaan taas levylle. Viimeisessä vaiheessa lisätään pakastevihanneksia (tänään meni vihreitä papuja ja joku vihannessekoituspussi) sekä maitoa sen verran, että liemen väri vaihtuu. Kunhan pakastevihannekset on ohjeenmukaisesti kypsät, on soppa valmis.
Kaikille kelpasi, ja taapero vinkui kahteen otteeseen lisää. Eikä jäänyt neljän litran keitosta huomiselle mitään, joten kohta on varmaan siirryttävä taas isompaan kattilaan. Kauhulla odotan poikien kasvua ja teineihin uppoavia ruokamääriä.
perjantai 23. marraskuuta 2012
"Tostako piti kääntyä? Oho!"
Härdellipäivät on härdellipäiviä. Niin kuin eilen. Aamu alkoi totulla kaavalla (jonka voi minuutilleen lukea edellisestä tekstistä). Tällä kertaa tosin suuntasinkin kymmeneksi viimeisen kanssa pankkiin. Voitteko kuvitella, lainaa ei saa ilman vakituista työtä?! Siis ihan käsittämätöntä! Kovasti virkailija pahoitteli, ja minä nauroin hälle tienneeni vastauksen jo tullessani, mutta sanoin tulleeni ksymään, koska kysymättä sitä ei ainankaan saa. Laitettiin sitten samalla kuntoon säästämiskuviotkin. Minusta rahastosäästäjä, enpä olisi ikinä uskonut. Eläkesäästämiseen sen sijaan en usko, kun uutisia on niin paljon lukenut. Hassatkoon vain eläkeyhtiöt tyel-rahoja, mutta lisää ei minulta siihen lystiin tipu. Mieluummin otan sitten pienemmän eläkkeen.
Pankkikäynti jätti kyllä lasten osalta kysymysmerkkejä. Nappuloilla on säästötilinsä, jotka iloisesti tntuvat tyhjenevän isin taskuun ja elämään. Pankki ei kuulemma voi tehdä asialle mitään, kun lasten huoltajilla nyt vain pitää olla käyttöoikeus lasten tileille. Entäpä ne pykälät, joissa sanotaan, että lapsilla ei ole elatusvelvollisuutta vanhempiinsa nähden? Pykälät lasten varojen asianmukaisesta hoidosta? Ja entäpä se tosiasia, että rahat lasten tileille menevät säästöpossuista, joihin laitettavat kolikot antaa äiti? Kuuluuko äidin maksaa isin elämä, jos isi on päättänyt, ettei enää olekaan kivaa yhdessä. Ei kai sentään.
Ainut mahdollisuus on kuulemma avata tilit omalle nimelleni. Ja jos huono tuuri käy, niin maksaa sitten lahjaverot, kun lapset ovat isoja... Voi elämä, sanon mä. Jatketaanko kumminkin sukanvarsisäästämistä lapsille?
Niinpä. Ja pankin jälkeen apteekkiin ja kotiin, eskarin haku, poikien päiväunet, koiran lenkki. Mun päiväunet. Paketti postista jälleen kerran, koneen purkua, kasausta... eikä mahdu.
Minä siis en aja kehäkolmosen väärällä puolen. Väitän asuvani sen oikealla eli ulkopuolella. Ja niin kuitenkin istuin ratin taa ja ajoin. "Aja sinne Töölön sairaalalle." Niin että minne? 40km matkaan sai ensin menemään reilusti yli tunnin (kannattaa muuten olla tarkkana Ruoholahteen mennessä, ettei eksy vahingossa Hankoon... ne kun on ihan vierekkäin.) Eikä etsimämme liike sitten enää ollutkaan siellä missä se kahdeksan vuotta sitten oli. Ei tietenkään. Käytetään optio kilautan kaverille, tutkitaan karttaa ja tuntia myöhemmin löysimme itsemme suunnilleen kilometrin päästä, Länsiterminaalin vierestä.
Todettakoon, että minua ei kannata ottaa mukaan ihan vaan äkkiä hakemaan halpaa koteloa. Ihan vaan, koska mun mukaan lähtee sitten paljon sellaista "voikuonhalpaa!"-roinaa, jotka sitten yhteensä maksaa enemmän kuin se halpa kotelo.
Kotiin sentään osasin ajaa, ajoaika 45min + vartti mäkkärin drive in:ssä. Mutta kotiinhan mä osaankin mistä vaan. Väkisinkin vähän naurattaa, kun ajattelee, että taannoisesta lapinreissusta 1200km selvittiin kertaakaan karttaa katsomatta, mutta 40km lähiseutumatkailu ei vain suju.
Pankkikäynti jätti kyllä lasten osalta kysymysmerkkejä. Nappuloilla on säästötilinsä, jotka iloisesti tntuvat tyhjenevän isin taskuun ja elämään. Pankki ei kuulemma voi tehdä asialle mitään, kun lasten huoltajilla nyt vain pitää olla käyttöoikeus lasten tileille. Entäpä ne pykälät, joissa sanotaan, että lapsilla ei ole elatusvelvollisuutta vanhempiinsa nähden? Pykälät lasten varojen asianmukaisesta hoidosta? Ja entäpä se tosiasia, että rahat lasten tileille menevät säästöpossuista, joihin laitettavat kolikot antaa äiti? Kuuluuko äidin maksaa isin elämä, jos isi on päättänyt, ettei enää olekaan kivaa yhdessä. Ei kai sentään.
Ainut mahdollisuus on kuulemma avata tilit omalle nimelleni. Ja jos huono tuuri käy, niin maksaa sitten lahjaverot, kun lapset ovat isoja... Voi elämä, sanon mä. Jatketaanko kumminkin sukanvarsisäästämistä lapsille?
Niinpä. Ja pankin jälkeen apteekkiin ja kotiin, eskarin haku, poikien päiväunet, koiran lenkki. Mun päiväunet. Paketti postista jälleen kerran, koneen purkua, kasausta... eikä mahdu.
Minä siis en aja kehäkolmosen väärällä puolen. Väitän asuvani sen oikealla eli ulkopuolella. Ja niin kuitenkin istuin ratin taa ja ajoin. "Aja sinne Töölön sairaalalle." Niin että minne? 40km matkaan sai ensin menemään reilusti yli tunnin (kannattaa muuten olla tarkkana Ruoholahteen mennessä, ettei eksy vahingossa Hankoon... ne kun on ihan vierekkäin.) Eikä etsimämme liike sitten enää ollutkaan siellä missä se kahdeksan vuotta sitten oli. Ei tietenkään. Käytetään optio kilautan kaverille, tutkitaan karttaa ja tuntia myöhemmin löysimme itsemme suunnilleen kilometrin päästä, Länsiterminaalin vierestä.
Todettakoon, että minua ei kannata ottaa mukaan ihan vaan äkkiä hakemaan halpaa koteloa. Ihan vaan, koska mun mukaan lähtee sitten paljon sellaista "voikuonhalpaa!"-roinaa, jotka sitten yhteensä maksaa enemmän kuin se halpa kotelo.
Kotiin sentään osasin ajaa, ajoaika 45min + vartti mäkkärin drive in:ssä. Mutta kotiinhan mä osaankin mistä vaan. Väkisinkin vähän naurattaa, kun ajattelee, että taannoisesta lapinreissusta 1200km selvittiin kertaakaan karttaa katsomatta, mutta 40km lähiseutumatkailu ei vain suju.
tiistai 20. marraskuuta 2012
Lapset on rikkaus
Normipäivä. Herätys 7.45, kahvia, vaatteet niskaan ja ovesta eskarin kanssa pihalle, eskari alkaa 8.30. Siinäpä seisoin ryhmän oven edessä ihmettelemässä, mihin meidän ryhmä oikein on hävinnyt, vielä eilenhän se oli tässä. Vaan ei ole enää. Silmälasitkin jäi kiireessä kotiin, eikä eskarini osaa lukea. Oikeaa ovea etsiessä kuluu tovi. Ja oven löydyttyä hukassa on lokero, kun sekään ei ole siellä missä eilen. Nimilappukin oli nurinperin. Jätin eskaarini ryhmään ja sieltä huudeltiin perääni "Hyvää yötä!".
Takaisin kotiin, tokaluokkalainen kouluun, esikoinen koneelle, pikkupojille aamupalaa ja päivävaatteita. Kahvia. Neuvolakortti hukassa viimeisen ulkovaatteista nyt puhumattakaan. Kymmeneksi neuvolaan, terveydenhoitaja myöhässä niin kuin aina. Ihan aina. Sisään päästiin 10.10. Mitkä minuuttiaikataulut, kiire! Pituus 62cm, paino 5400g ja pipo 42cm. Pari piikkiä, ja yhden rokotteen syöttö. Puhelin soi ja ehtii lopettaa, aloittaa heti uudelleen. Paiskasin luurin korvaan, ei nyt.
10.45 viimeiselle ulkovaatteet ja köyttö kaukaloon, kotimatkalla voisi vaikka hakea postista paketin. Tai sitten ei. Soittaja nimittäin oli mies. Lego nenässä! (Taapero/täystuholla siis) ja äkkiä kotiin samalla jonottaen päivystykseen puhelimessa. Viimeinen autosta ulos ja tolvana lego nenässä sisään. Ja päivystykseen. Pinseteillä irtosi tämä. 11.20 kaupan kautta kotiin, kotona 12.00. Oma aamupala syömättä, tietenkin. Äkkiä jotain suuhun.
Eskaria hakemaan 12.25. Löytyi oikea ovi, oikea lokero ja oikea lapsi. Päiväkodin pihalla kaikki ulkolelut hujan hajan. Eivät sentään tässä kohdassa enää huomenia toivotelleet. Kotiin etsimään joka ainoa pikkulego alakerrasta pois ennen kuin on legojen sijasta herneitä nokassa juuria myöten. Kahvia. Tokaluokkalainen kotiin.
Ärrä-treenausta eskarin kanssa ja sitten ärrä kouluun 14.30. Sekin alkaa myöhässä. 14.40 suunnaksi posti ja paketti, sen jälkeen vakuutusyhtiö, jotta viimeinenkin saa tapaturmavakuutuksensa. Ja Prismaan. 15.10 kassajonossa, hidasta, hidasta. 15.15 parkkihallissa ja 15.20 myöhässä ärräkoulun lopetuksesta. Nyt ne tietysti oli ajoissa.
Kotiin. Kahvia! Viimeinen huutaa kuin syötävä, taapero huutaa kuin syötävä... Hetken tauko, tilataan pitsat, haen ne viimeisen kanssa, syödään. Ja ihan juuri nuo voisi laittaa nukkumaan.
Ja tekemättä jäi pitkä lista, ehkä huomenna... eskarille luistimet ja niiden teroitus, apteekkikäynti, yksien kenkien korjaus. Ja se vanhempainilta, joka oikeasti kiinnosti, mutta johon ei enää vain jaksanut lähteä. Äiti on vähän väsy. Etenkin, kun viime yönä ei taas nukuttu.
Takaisin kotiin, tokaluokkalainen kouluun, esikoinen koneelle, pikkupojille aamupalaa ja päivävaatteita. Kahvia. Neuvolakortti hukassa viimeisen ulkovaatteista nyt puhumattakaan. Kymmeneksi neuvolaan, terveydenhoitaja myöhässä niin kuin aina. Ihan aina. Sisään päästiin 10.10. Mitkä minuuttiaikataulut, kiire! Pituus 62cm, paino 5400g ja pipo 42cm. Pari piikkiä, ja yhden rokotteen syöttö. Puhelin soi ja ehtii lopettaa, aloittaa heti uudelleen. Paiskasin luurin korvaan, ei nyt.
10.45 viimeiselle ulkovaatteet ja köyttö kaukaloon, kotimatkalla voisi vaikka hakea postista paketin. Tai sitten ei. Soittaja nimittäin oli mies. Lego nenässä! (Taapero/täystuholla siis) ja äkkiä kotiin samalla jonottaen päivystykseen puhelimessa. Viimeinen autosta ulos ja tolvana lego nenässä sisään. Ja päivystykseen. Pinseteillä irtosi tämä. 11.20 kaupan kautta kotiin, kotona 12.00. Oma aamupala syömättä, tietenkin. Äkkiä jotain suuhun.
Eskaria hakemaan 12.25. Löytyi oikea ovi, oikea lokero ja oikea lapsi. Päiväkodin pihalla kaikki ulkolelut hujan hajan. Eivät sentään tässä kohdassa enää huomenia toivotelleet. Kotiin etsimään joka ainoa pikkulego alakerrasta pois ennen kuin on legojen sijasta herneitä nokassa juuria myöten. Kahvia. Tokaluokkalainen kotiin.
Ärrä-treenausta eskarin kanssa ja sitten ärrä kouluun 14.30. Sekin alkaa myöhässä. 14.40 suunnaksi posti ja paketti, sen jälkeen vakuutusyhtiö, jotta viimeinenkin saa tapaturmavakuutuksensa. Ja Prismaan. 15.10 kassajonossa, hidasta, hidasta. 15.15 parkkihallissa ja 15.20 myöhässä ärräkoulun lopetuksesta. Nyt ne tietysti oli ajoissa.
Kotiin. Kahvia! Viimeinen huutaa kuin syötävä, taapero huutaa kuin syötävä... Hetken tauko, tilataan pitsat, haen ne viimeisen kanssa, syödään. Ja ihan juuri nuo voisi laittaa nukkumaan.
Ja tekemättä jäi pitkä lista, ehkä huomenna... eskarille luistimet ja niiden teroitus, apteekkikäynti, yksien kenkien korjaus. Ja se vanhempainilta, joka oikeasti kiinnosti, mutta johon ei enää vain jaksanut lähteä. Äiti on vähän väsy. Etenkin, kun viime yönä ei taas nukuttu.
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Tiskikoneen kasvatusta
Meillä on toimiva tiskikone! Jee! Edellinen hajosi jo joskus loppukeväästä, korvaavan hankkimenen vain kesti (ja jos olisi jäänyt mun hommaksi, olisi jäänyt hankkimatta). Isäni sanoin: "Mihin me tiskikonetta, kun kasvatan sellaisia?" Valitettavasti nämä minun kasvattamani tiskikoneet eivät ole tehtäväänsä kovin päteviä, ja itsekin olen kovin laiska tiskari...
Pari vinkkiä tiskikoneen asentajille (kun ne kuitenkin asennetaan ihan itse, vaikkei pitäisi). Poista se tulppa sieltä putkesta ennen kuin laitat poistoletkun kiinni. Tulppa putkessa ei vesi liiku, se on vissi se. Ja testattu. Ja laita se poistoletku tekemään mutka tiskipöydän alapintaa pitkin, niin ei mene lavuaarista vedet koneeseen ja koneesta lattialle. Tätä sentään ei päästy testaamaan, kun oli se tulppa...
Mitäs muuta? Viimeinen kääntyy mahalleen ja selälleen ja painii pehmotiikerin kanssa. Taaperotäystuhoni saisi kohtauksen tiikeristä, muttei juuri ole kotona kohtausta saamassa. (Nelikko on isällään, wuhuu!). Joulushoppailuja harrastetaan hissukseen, LVT on pitäisi viedä vaatekauppaan muuten vaan ja ensimmäiset lahjat on jo paperissa... Kyllä se sieltä tulee se joulukin, ja veronpalautukset.
Pari vinkkiä tiskikoneen asentajille (kun ne kuitenkin asennetaan ihan itse, vaikkei pitäisi). Poista se tulppa sieltä putkesta ennen kuin laitat poistoletkun kiinni. Tulppa putkessa ei vesi liiku, se on vissi se. Ja testattu. Ja laita se poistoletku tekemään mutka tiskipöydän alapintaa pitkin, niin ei mene lavuaarista vedet koneeseen ja koneesta lattialle. Tätä sentään ei päästy testaamaan, kun oli se tulppa...
Mitäs muuta? Viimeinen kääntyy mahalleen ja selälleen ja painii pehmotiikerin kanssa. Taaperotäystuhoni saisi kohtauksen tiikeristä, muttei juuri ole kotona kohtausta saamassa. (Nelikko on isällään, wuhuu!). Joulushoppailuja harrastetaan hissukseen, LVT on pitäisi viedä vaatekauppaan muuten vaan ja ensimmäiset lahjat on jo paperissa... Kyllä se sieltä tulee se joulukin, ja veronpalautukset.
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)