Riittävän monta lasta

Aika ajoin tulee edelleen puhetta lapsiluvusta, joskus keskustelut käydään vain asiatasolla (viime vuoden syntyvyys oli nälkävuosien tasoa), toisinaan tai oikeastaan tavallisesti kuitenkin keskustellaan siitä, montako lasta kukakin haluaisi ja montako niitä sitten loppuviimeksi on hankkinut, perusteluineen tietenkin.

Nyt kun lapsilukuni on justiinsa täsmälleen selvä (jos ei käsittämätöntä ja ei-toivottua ihmettä tapahdu), voin hyvin analysoida omia ajatuksiani tästä lapsiluvusta, sen kohtaamisesta lapsettomien aikojen ajatukseen ideaalisesta lapsiluvusta ja syistä kaiken takana. Olen toki pohtinut lapsilukuani ennenkin, esimerkiksi täällä.

Täystuho

Olen siis aina halunnut useamman lapsen, ennen ensimmäistäkään tosin ajattelin että kolme tai neljä olisi hyvä määrä, itselläni on kolme pikkusiskoa ja sellainen määrä lapsia tuntui näin tavallaan oikealta. Ajoitusta sen sijaan en pysähtynyt pohtimaan koskaan ja monta vuotta olenkin hokenut, että se joka ajattelee loppuun asti, jättää lapset tekemättä.

Kolmannen jälkeen jälkitarkastuksessa lääkäri kauniisti kehoitti joko lopettamaan siihen tai ainakin pitämään selkeästi pitemmän tauon. Kroppa meni rikki, selkä hajosi, polvet turposi ja jokainen nivel särki. Mitään syytä ei löydetty etsinnöistä huolimatta.

Kirppu

Neljäs sinällään oli puhdas vahinko, ajoitus monessa mielessä surkea. Sain kaksi viivaa tikkuun valmistumistani seuraavana iltana. Monta, todella monta asiaa voin unohtaa, paljon voin antaa anteeksi, mutta edelleen voin kuulla ne jäätävät sanat: "Sä et voi koskaan tietää jäänkö sun vai lapsen takia." En ikinä uskonut pärjääväni yksin neljän kanssa, harkitsin aborttia vakavasti ihan viimeiseen saakka ja lopulta totesin, että kävi miten kävi, aborttia en omalletunnolleni ota. Nelikon isä ei lopulta jäänyt meidän kummankaan vuoksi, mutta minä haaveilin vielä viidennestä viimeiseksi.

Viimeinen

Allekirjoitan väitteen, että loppu on vain alku uudelle seikkailulle. Vanha tuttavapiiri järkyttyi nopeudesta, jolla asiat eron jälkeen tapahtuivat. Voi olla tietysti, että olisi ollut helpompaa tai ainakin viisaampaa nuolla tovin haavoja eron jälkeen yksin, mutta elämä tempasi mut mukaansa. Viimeisellä ja Täystuholla on ikäeroa 2,5v.

Mies puhui alusta saakka kolmesta omasta pojasta. Minä puolestaan kehotin kerran toisensa jälkeen laskemaan, kuinka monta on neljä plus kolme.

Toinen

Kuudetta odottaessa oli kirkkaana mielessä niin neljännen kuin viidennenkin raskauden vaikeus, ja otin neuvolassa puheeksi lähetteen sterilisaatioon. Koko raskausajan, ohi jälkitarkastuksenkin sain lähetteestä jankuttaa, aina luvattiin, että seuraavalla kerralla sitten, kun nyt ei ole aikaa tehdä tarvittavia papereita. Lopulta siihen ei ollut aikaa jälkitarkastuksessakaan vaikka niin oli nimenomaisesti sovittu. Kuukautta myöhemmin ehkäisyneuvolan lääkäri lopulta kirjoitti lähetteen, ja olen odottanut soittoa sairaalasta lääkäriltä jo lokakuusta 2014.

Tässä me ollaan ihan jokainen

Seitsemäs ei koskaan kuulunut suunnitelmiin, ei siksi, etteikö meille lisää lapsia mahtuisi, vaan siksi, että kroppani oli jo sanonut yhteistyösopimuksen irti. Seitsemäs raskaus oli juuri niin hirveä, kuin etukäteen pelkäsinkin. Mutta. Helmikuun alusta lähtien (silloin lääkärit vihdoin katsoivat jo aiemmin puhtaaksi toteamiaan labroja uudelleen) on näyttänyt pahasti siltä, että tämä seitsemäs annettiin meille syystä. Näyttää siis siltä, että tuo Seiska tullessaan kuitenkin pelasti mun hengen tai antoi ainakin jatkoajan.

Sterilisaatio on vihdoin viimein tehty. Eikä se henkisellä puolella tunnu kerrassaan miltään. Tiedän varmasti, että koskaan ikinä missään olosuhteissa en halua olla raskaana. Ja se, etten halua olla raskaana, tarkoittaa luonnollisesti sitä, että lapsiluku on tässä heittipä elämä eteen mitä hyvänsä. Ja näin on hyvä.

Operaatio itsessään oli nopea, parikymmentä minuuttia untenmailla, sentin haava navassa ja klipsit paikoillaan. Nukutuksesta mä herään helposti (tai heräisin, jos ei olisi niin jäätäviä univelkoja), pahoinvoinnista tms. en noista lääkkeistä kärsi, ja kipeämpikin olen ollut monesti kuin mitä tämän operaation jäljiltä.
---

Labra vei aamulla taas kahdeksan putkea verta, google kertoi verestä etsittävän kaikkea mahdollista vitamiinitasoista keliakian kautta syöpään. Ensi viikolla olisi vihdoin lääkäriaika, edellisen kerran olen näissä merkeissä saanut lääkäriltä mitään järkeenkäypää selvitystä puoli tuntia ennen synnytyksen käynnistyksen aloittamista... Sitä vois jopa sanoa, että meidän sairaanhoito on aika heitteillejättöä, kun googlella joutuu selvittämään, mitä tutkitaan.