Tänä vuonna

Tänä vuonna mä aloitan joulusiivouksen ajoissa, saan koko huushollin siivottua ja raivattua ja onpahan sitten tilaa vauvankin tulla.

Tänä vuonna mulla on aikaa tehdä edes osa joululaatikoista itse.

Tänä vuonna lahjat hankitaan ajoissa, kuusi pystytetään ajoissa, poltetaan kynttilöitä ja juodaan glögiä iltaisin.

Tänä vuonna mä askartelen lasten kanssa joulukortit ja postitan ne.

Tänä vuonna leivotaan paljon ja nautitaan siitä. Tuoksuu joululta eikä ole yhtään kiire ja pinna kireällä.

Niinhän mä luulin.

---

Nopeasti tulee mieleen toinen joulu jostain vuosien takaa. Joulu jolloin isot olivat pieniä, Kirppu ei vielä kahta täyttänyt. Oli hajonnut autoa ja lämminvesivaraajaa, oli ollut pieniä vastoinkäymisiä niin, ettei edellisestä vielä ollut selvitty, kun seuraava jo hyökkäsi kimppuun. Mä olin ihan loppu, koulua pahimmillaan kahdeksasta kahdeksaan, kolme pientä lasta, kolme koiraa, iso omakotitalo, koko elämä kaikkine vastoinkäymisineen.

Joulu oli juuri nurkan takana, jäljellä enää yö tai kaksi. Lapset tappeli, niiden isä oli taas jossain omissa menoissaan, liekö ollut työharjoittelua sitten taikka jotain, kenties joku naapureista ollut apua vailla. Mä yritin saada lattioita pestyksi, siitä neljästä sadasta neliöstä kolmea neljäsosaa. Peruskotimopilla, rätillä ja ämpärillä. Ja silloin soitti kummisetäni, joka kysyi, että voisiko tulla käymään. Mun niin teki mieli kieltää. Ei tähän huusholliin, tähän tilanteeseen, en jaksa keittää kahvia, istua niin sanotusti turhaan kahvipöydässä tuntia jos toistakin.

Kieltämisen sijaan huokaisin syvään ja totesin, että kuule, tule vaan, mutta mulla on täällä ihan kaikki siivoukset ja muut kesken. Että on melkoinen sotku ja kaaos ja sekamelska ja jos en mä nyt tee niin en saa tehtyä ollenkaan.

Kummisetäni tuli, ja viipyi meillä monta tuntia. Siivosi lasten kanssa lastenhuonetta, vei lapset ulos leikkimään. Ja mä sain kuin sainkin ne lattiat pestyä.

Kerroin äidilleni myöhemmin, että se oli joulun paras lahja. Apu, joka tuli pyytämättä silloin, kun epätoivo oli jo iskenyt. Ja vuosi toisensa jälkeen tuosta joulusta lähtien on kummisetäni tullut avuksi yhtenä päivänä ennen joulua.

---

Tänä vuonna on loppuvuoteen osunut sellainen vastoinkäymisten suma, että jos en muistaisi tuota joulua vuosien takaa, jos sitä ei koskaan olisi ollut, olisin varmasti jo pistänyt hanskat naulaan.

Täystuhon murtunut käsi, Rääpäleen uusi ja upea kiipeilytaito, kuolemaa tekevä Jääkarhuni, joka tuskin enää näkee joulua, oma hajonnut selkä, nelikon olojen tulossa olevat uudelleenjärjestelyt, viimeisiään vetelevä Murheenkryyni. Taustalla painaa vielä synnytys- ja kätilökammo sekä lähelle osuneet rankat sairaudet. Koko tulevaisuus on ihan auki, eikä edessä ole mitään varmaa.

Mitä enemmän on nyt kaatunut niskaan, sitä enemmän olen yrittänyt pysähtyä käsillä olevaan hetkeen ja keskittynyt selviämään siitä. Yhdestä hetkestä kerrallaan.

Tänä vuonna aloitettiin kyllä siivoaminen ajoissa, mutta viime tippaan se menee. Taas.

Tänäkin vuonna laatikot tulee kaupasta. Nekin on hyviä ja niistä meillä tykätään, itse tekemistä olisin vain halunnut yrittää. Joulu ei siitä kuitenkaan ole kiinni.

Tänä vuonna lahjoja ei todellakaan hankittu ajoissa, kaupoissa saadaan juosta koko ensi viikko. Ja jonkun täytyisi ne vielä paketoida... Tänä vuonna on vain muutamana iltana jaksettu sytyttää kynttilöitä ja nekin ulos lyhtyihin. Glögistä ei ole ehtinyt nauttimaan tunnelmavalaistuksessa, vaikka sitä joku mukillinen onkin kulunut.

Tänä vuonnakaan ei lähetetä joulukortteja. Eikä askarrella niitä itse.

Tänä vuonna leipomiset taitavat jäädä pakollisiin pipareihin, ja nekin hyvästä aikomuksesta huolimatta saavat jäädä koristelematta.

Kaiken ulkopuoliseen maailmaan liittyvän tekemisen olen jo heittänyt joulukuusta jorpakkoon. Elämä on tässä ja nyt, mulla on nyt kuusi lasta (tulevasta ei koskaan tiedä) ja vielä kaksi koiraa, joita uskollisempia ystäviä ei löydy. Tässä tilanteessa koen olevani omalle porukalleni velkaa sen, että eletään yhdessä tässä ja nyt, huomenna kun ei ehkä enää ollakaan näin. Ja Jääkarhulleni olen velkaa joka ainoan mahdollisuuden olla yhdessä nyt, siinä vieressä, niin kuin se on nämä vuodet ollut mulle läsnä aina, kun olen tarvinnut.

Blogi päivittyy laiskanlaisesti nyt, kun elämä tässä ja nyt on tärkeämpää kuin siitä kaikesta kertominen. Onni Blogien joulukalenteriluukkuun kurkataan täällä kuitenkin 18.12. Tänään voi kyseisen kalenterin luukkuun kurkistaa täällä.