Seiskan äitiyspakkaus

Olipahan omanlaisensa prosessi tämän äitiysavustuksen hakeminen. Kun pitkän vitkuttelun ja viime tipan jälkeen vihdoin sain toimitettua paikkakunnalta kadonneeseen Kelaan miehen puhelimella otetun ja mulle sähköpostiin välitetyn kuvan raskaustodistuksesta, tuli päätös avustuksesta kolmessa päivässä postitse kotiin. Pakkausta odoteltiin päätöksestä vain viikon päivät, eikä sekään ehtinyt lähikaupassa muutamaa tuntia kauempaa vanhentua. Kotona sohvalla (ja sen jälkeen nojatuolissa) sen sijaan useamman päivän.

En halunnut avata koko laatikkoa, en ajatella asiaa yhtään. Ja sitten toi posti perjantaina kutsun pelkopolille, ajat niin kätilön kuin lääkärinkin vastaanotolle. Yht'äkkiä alkoikin laatikon sisältö kiinnostaa.

Raivasin Seiskan tavaroille pikkupoikien huoneen lipastoon jo taannoin tilaa, ja nyt jaksoin pestä tyhjät laatikot. Samalla juteltiin poikien kanssa, kuinka näistä lapsista jokainen on tuon ihanan laatikon omakseen vuorollaan saanut. Ja kuinka se laatikko on aina ilahduttanut yhtä paljon. Onhan siinä ihan oma riemunsa, kun saa aivan uusia vauvatavaroita hipelöidä.

Pakkohan se on tässä kohtaa myöntää, että kokonaisuutena pakkauksen sisältö on tainnut meillä käyttöön päästä vain kolmelta ensimmäiseltä, tai oikeastaan varmasti vain kahdelta. Käyttämättä on jäänyt toppahaalareita, kestovaippoja, kylpylämpömittareita, villapukuja... mutten moista oikeastaan osaa surra. Käyttöön päässeen tavaran arvo ylittää kuitenkin reilusti äitiysavustuksen rahallisen summan.

Petivaatteet sen sijaan ovat olleet ahkerassa käytössä kaikki. Nyt huomasin suureksi riemukseni, että pakkaukseen kuuluvan patjansuojuksen kokoa on kasvatettu huimasti. Tämän pakkauksen suojus riittää helposti koko pinnasängyn patjalle ja toimii siksi kokonsa puolesta patjan suojana velä isommankin lapsen sängyssä, kunhan yökuivaksi opettelun aika koittaa. Ihan mahtavaa.

Pakkauksen kuosit ovat herättäneet keskustelua vuosi toisensa jälkeen. Aina on joku, joka tykkää ja joku joka ei todellakaan tykkää. Toisten mielestä kulloinenkin pakkaus on liian tyttömäinen sopiakseen pojalle ja toisten mielestä liian poikamainen sopiakseen tytölle, kolmannet taas pysyvät tiukasti kannassaan, pakkaus on ihan ehdottomasti liian väritön sopiakseen kenellekään.

Kaikista näistä pakkauksista vain yksi potkuhousut/body yhdistelmä oli sellainen, jonka sopivuutta molemmille sukupuolille mietin. Toisen pakkauksessa aikanaan oli vaalean liila sydän kuosi, ja se tuntui kovin tyttömäiseltä pojalle. Kaikesta huolimatta nekin on meillä vuosien varrella käytetty puhki, ensin Toisen yövaatteina, sitten Kirpun päivävaatteina ja pienemmillä ei enää ole ollutkaan niin väliä, kunhan on ollut puhdasta päällä.

Tykkäsin tästäkin pakkauksesta. En vain ehkä ihan vielä kaikesta huolimatta ole sinut sen kanssa, että kohta nämä ihanat värit, pöllöt ja puput, ovat meidän Seiskalla päällä. Ihan pian. Kohta on taas mentävä varastoon ja kaivettava sieltä loputkin mini-ihmisen vaatteet ja varusteet, pestävä ja silitettävä ja sen jälkeen kannettava taas sylissä myttyä tunnista toiseen. Ja silti ehkä varovasti odottelen, että kaiken kriiseilyn jälkeen saisin käpertyä vastasyntynyt vauva kainalossa omaan sänkyyn ja nukahtaa taas pienen kainaloisen tuhinaan. Koska kaikesta huolimatta niissä pienissä hetkissä asuu onni.