Muuttokuumetta

Haave huoneen verran suuremmasta kodista on taas pinnalla ja asuntohakemus uusittu. Sen tuomalla energialla jaksaa ehkä katsella tavarakaaosta uudesta kulmasta. Hyvällä onnella muutto olisi jo ennen lukukauden loppua, huonommalla roikutaan jonossa maailman tappiin... tosin siinä tapauksessa nimenomaa tavaran karsiminen on oleellista.

Luulisi, että ihminen, joka on muuttanut lukemattomat kerrat, suoriutuisi hommasta rutiinilla. Vaan ei. Taas iskee paniikki, laatikoiden metsästys, merkkausjärjestelmän kehitys, koko homman organisointi, puhumattakaan avun värväämisestä, sitten jos käy hyvin. Kantoapua, lastenhoitoapua, kuljetusapua, siivousapua, Apua! Ja kun kaikki on kaaoksessa, mistä sitä edes aloittaisi?

Positiivista lienee se, että verenpaineet on laskeneet. Toisaalta negatiivista on se, että ne on laskeneet, alas. Liian alas. Vanha ystävämme selkäsärky on myös täällä. Eikä mikään raskaussärky, vaan se, minkä takia on vuosikaudet juostu lääkärissä reumaepäilyjen yms. vuoksi. Tuttua lääkekoktailia ei vain nyt voi syödä, kai (1g panadolia + 800mg buranaa 2-3 krt/vrk), panadoli yksinään ei riitä. Ja flunssakin on täällä, nuhaa, yskää, kurkkukipua jokaisella.