Meillä on ollut vähän hektinen tämä alkusyksy, ylläripylläri. Jotain hajatelmia on kuitenkin jäänyt käteen.
Todettiin, että nelivuotias ei kävele kymmenen kilometrin lenkkiä. Samoin todettiin, että meidän yhden istuttavilla yli kymmenen vuotta vanhoilla rattailla ei enää tehdä kympin lenkkiä. Hajosivat mokomat lopullisesti tien päälle. Ostin uudet. Ekaa kertaa ikinä maksoin väristä, pinkit olisi saanut neljä kymppiä halvemmalla, mutta meille tuli mustat.
Esikoinen aloitti tuossa aamuna eräänä kysymällä, että miksei ne poliitikot vaan päätä tehdä niin, että kaikilla olisi hyvä, kun kerran saavat päättää. No niinpä. Mikä se sellainen kaikilla on hyvä sitten edes on? Keskustelu Suomen verotuksesta ja tuloeroista ennen aamukahvia ei kyllä ole mun ykkösvalinta. Ensin haluun kahvia. Keskusteltiin silti.
Toisen kouluviikot näköjään kutistuvat nelipäiväisiksi, koska oikomishoitoaikoja ei saa päivän alkuun tai loppuun ja välimatka on toistaiseksi sellainen, että keskellä päivää oleva aika polttaa koko päivän. Minä ja mun A:n ruotsi ollaan päädytty ruotsin opeiksi. Jes.
Kirppu ei saanut A2-kieltään. Sen sijaan se nyt opettelee venäjää joka tapauksessa. Ja ilmoitti tahtovansa kouluprojektinaan tutkia Mars-planeettaa. Ostin sille jonkun avaruusteemaisen lehden ja yllätin sen käyttämästä tietokoneeni tehot viimeiseen saakka. Se oli pistänyt teepannun ja marsun kiertoradalle auringon ympäri ja testaili jotain vetovoimia ja nopeuden vaikutuksia. Nää tän lapsen jutut menee kyllä kovaa ja korkealta yli mun ymmärryksen. Mut löytyi silti sitä mielekästä tekemistä alun tuskastumisen jälkeen.
Täystuho on saanut eskarista kavereita. Päivänä eräänä sitä hakiessa liuta lapsia huuteli, että miksi se lähtee kotiin jo nyt. Selitäpä sitten siinä muille lapsille, että kun ei tää saa olla täällä kuin sen neljä tuntia eskarissa. (Juu en selittänyt, mutta otti kyselyt päähän, rankasti.) Oikeastihan se ei saa olla eskarissa edes neljää tuntia, koska etuajassa ei saa viedä eikä myöhässä hakea, vaan molemmat on tehtävä niin, että neljä tuntia alittuu. Se on meinaan päivähoitoa heti, jos on yhtään ajoissa. Opetellaan tämä vuosi siis eskarista myöhästymistä ja seuraavat sitten kouluun ajoissa ehtimistä...
Kirppu on laiska puhelimeen puhuja. Sen prepaid vanheni. Hain sille kivijalkamyymälästä uuden. Ja siirsin samalla itseni 2010-luvulle. Uusi puhelimeni on ollut käytössä ruhtinaalliset kaksi päivää ja se on vanhan puhelimen tapaan lähinnä unohtunut vaatekaapin hyllylle... Mä en edes junamatkalla eilen räplännyt sitä. On nimittäin kivempi katsella maisemia ikkunasta ja uppoutua omiin ajatuksiin kuin istua nenä näytössä. (Tosin, toim. huom. kaikki kävelyt mä kyllä kerään pokemoneja omaan puhelimeeni. Kaksi päivää ja lvl 7. Ei paha.)
Nyt on lauantai ja mä oon perunut tältä päivältä kaiken sen, mitä pitäis tehdä. Ihan vain voidakseni ekaa kertaa kahteen viikkoon edes hetkeksi pysähtyä katsomaan, keitä tässä meidän kodissa oikeastaan asuukaan. Luulen löytäväni tosi kivoja tyyppejä ihan omistakin nurkista.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti