perjantai 6. marraskuuta 2015

Naisen kroppa on pariskunnan yhteinen, miehen ei

Mä lasken täällä hitaasti sataan(tuhanteen). Mulla keitti yli taas. Ja koska keitti yli olen täällä taas. Vaikka oikea elämä on imaissut mut mukaansa ja blogi saanut pärjäillä keskenänsä. Mut nyt mä siis suutuin ja olen täällä taas.

Tiedättekö, tasa-arvo on suoraan sanottuna perkeleestä. Nimittäin se naisen ja miehen välinen tasa-arvo perheessä. En tiedä minnekä on päättäviltä tahoilta hukkunut sellainen ihan perustavanlaatuinen pikku fakta, että toisilla meistä on jalkojen välissä vehkeet ja toisilla värkit. Kummallakin kummankin ihan omat, sillä tavalla omat, että kummallakin on oikeus vain omaansa eikä yhtään toisen. Niin kuin että mun värkkini, mun kroppani, on todellakin mun.

Nyt on nimittäin käynyt sillä tavalla klassisesti, että naisen kroppaan on annettu miehelle kaikki oikeudet verenpaineista gynetutkimuksiin. Eikä vain oikeuksia vaan suorastaan velvoite osallistua.

Se alkaa sillä lässynläällä, että ehkäisy on pariskunnan yhteinen asia. Voi kun on kaunis ajatus. Täydellisessä maailmankaikkeudessa se olisi suorastaan loistava, on kuulkaas tasa-arvoa ihan parhaimmillaan. Yhdessä päätetään, mitä käytetään ja yhdessä hankitaan, haetaan yhdessä reseptit pillereihin, yhdessä käydään sukupuolitautitestit ja yhdessä sitten haetaan hormonit naiselle, että voidaan panna menemään ilman kumipukuja.

Jollain pariskunnalla valkenee se tasa-arvoisuus jo siellä ehkäisyneuvolan vastaanotolla. Että otapa nainen housut pois ja kipua tuohon pöydälle. Mies voi katsella kaikessa rauhassa sieltä nurkkatuolistaan housut jalassa, kas kun yhteiseen ehkäisyasiaan kuuluu se, että värkki on yhteinen ja sen kunto on yhteinen asia. Vehkeistä viis.

Toiset hölmöt ei tasa-arvon tilaa vielä ehkäisyneuvolasta tajua. Kuluu aikaa, ehkäisy heitetään romukoppaan ja todetaan, että ohhoh, kahdesta tulee kolme.

Vauvahan on ilman muuta yhteinen ja sikiön terveys näin yhteinen asia. Naisen kroppa ja kaikki naisen terveystiedot odotusajalta kuuluu näin miehelle myös painosta ja verenpaineista gynekologin tarkastuksiin. Nainen kipuaa kerran toisensa jälkeen pöydälle ilman housuja, mies istuu kerrasta toiseen nurkkatuolissansa housut jalassa. Koska onhan se yhteinen lapsi ja yhteinen vastuu.

Niin että työntäkää nyt se tasa-arvonne jo jonnekin syvälle. Sellaista ei ole olemassakaan.

---

Neuvola rv 26 oli tällä viikolla, oltiin siellä molemmat (koska mä ehdotin, että mies voisi tulla edes kerran mukaan). Siellä se istui nurkkatuolissa tyhjänpanttina, kun mulle työnnettiin sairaalaan lähtöohjeet, synnytystoivelomakkeet, multa katsottiin paino, hb, verenpaineet, mitattiin kohdun kokoa. Sydänäänimonitorin käänsi terkkari kovemmalle, että mieskin varmasti kuulisi (jos oisin ollut yksin, olisi kuunneltu vain pikaisesti ja mahd. hiljaisella).

Että ei siinä. Voi se mun kroppa olla yhteinen, jos se on mulle ok. Mutta jos yhteiskunta vaatii, että mä jaan terveystietoni miehelle huvitti mua tai ei, niin se ei ole ok. Sen nyt vaan on kerta kaikkiaan lähdettävä naisesta itsestään eikä neuvolasta ja yhteiskunnan odotuksista.

Kyse siis Ylen uutisesta, jonka mukaan miehiä ollaan velvoittamassa osallistumaan äitiysneuvolaan.

14 kommenttia :

  1. Jopas on hyvä, että meillä on lapset tehtynä. Meinaan ei ole mies ollut mukana yhdessäkään neuvolassa missään kolmesta raskaudesta! Ekalla kerralla oli rakenneultrassa ja toisella kerralla np-ultrassa, kolmannella kävin nekin yksin. Mitä sillä miehellä siellä perusneuvolassa tehdään? Perhevalmennukset on nykyään jo olemassa, missä voidaan keskustella noista vanhemmaksi tulemisista. Ei niistä kyllä äidinkään kanssa perus neuvolassa keskusteltu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me on käyty ultrat yhdessä ja jokaisessa raskaudessa mies on ollut kerran mukana äitiysneuvolassa peruskäynnillä. Synnytyksiin mies on komennettu pään viereen kädestäpitelijän paikalle. (Ja näin siis niin neljän ekan kuin näiden kolmen viimeisen kanssa)

      Perusneuvolakäyntien sisältö ja keskustelujen aiheet puolestaan riippuu ihan terkkarin työhistoriasta. Vastavalmistunut jumittaa opaskirjassaan, joka käskee tietyllä käynnillä tiedustella mm. muun perheen suhtautumista perheenlisäykseen (ja tietysti järkyttyy, kun sille sitten kertoo, että kuusi lasta suhtautuu kuudella eri tavalla, kun ai kamala ja ihan hirveä, kun kaikki ei odota vauvaa innoissaan). Kokeneempi terkkari etenee keskusteluissa ihan tilanteen mukaan.

      Kyllä musta on vaivaannuttavaa pohtia mm. omia mietteitäni synnytyksestä, jos siinä on mies vieressä. Terkkarin kanssa kahdestaan on keskusteluissa sellainen luottamus (jos sitä terkkariin on syntynyt), mitä en kyllä tavoita, jos mies on vieressä. Ja miehen kanssa kahdestaan voidaan pohtia täällä sitten taas synnytystä toisesta näkökulmasta, joka puolestaan ei kuulu terkkarille.

      Kai mä vaan olen vaikea ja yhteistyökyvytön asiakas. Tosin siinäkään ei ole mitään uutta :D

      Poista
  2. Mä luulen et tuo on vaan kehotus, kylhän nytkin isän "toivotaan" olevan mukana. Ekan lapsen kanssa oli aina joskus, sen jälkeen en oo kokenut tarvetta. Isälle suunnattu neuvolakäynti voikin ola ihan hybä idea. Potilastietolain mukaan siknä ei saa äidin terveystietoja paljastaa, luulen et se liittyy isyyteen ja isän tuntemuksiin sitten. Kannatettava odea. Mäkin just synnytyshommeleista avauduin. Sitä näyttää olevan liikkeellä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdessäkään mun käymässä neuvolassa (ja kaupunkeja kolme, terkkareita kolmisenkymmentä) ei ole mitään kunnioitusta osoitettu yksityisyyttä kohtaan, kaikki äidille tehtävät tutkimukset tuloksineen miehen silmille ja korville suoraan, hyvä että vessaan on saanut yksin mennä.

      Isille oma käynti on kyllä hyvä idea, mutta varsinaisesti joka käynnille velvoittaminen ei. Ellei sitten ruveta pistämään tutkimusten ajaksi rutiinina miehiä käytävään (paitsi jos äiti toisin pyytää).

      Mä pidän synnärin kohdunpaineluakin sellaisena toimenpiteenä, että siitä sais huonekaverin puolisoineen pistää huoneesta ulos siksi aikaa. On niin kiva kun kohtua painellaan, katetria laitetaan ja imetysohjausta annetaan rinnasta kiinni pitäen kun joku (edes se oma puolisko, saatika sitten huonekaveri) on silmä kovana ja korvat höröllä...

      Ai miks mä olin sitä mieltä että kuusi riittää? Koen että kuusikymmentä kuukautta julkista nöyryytystä on yhdelle naiselle riittävästi.

      Poista
    2. Voi miten kurja miten koet että sua on nöyryyetty :( ja vielä kun huoneet on niin suuria, että sitä huonekaveria väkisinkin on. Harvoin on sellainen lykky että yksin saa majailla (Lohjalla btw max kahden hengen huoneet).

      Ootko sit sanonut että toivoisit hienovaraisuutta? Ehkä eivät hoksaa, kun se on niin "tavallista". Ei aina käsitä, että jotain se itselle rutiininomainen tilanne saattaa nolostuttaa ja ahdistaa. Vaikka toisaalta pitäisi osata kuulostella, mutta aina ei sitä päällepäin näe.

      Poista
    3. Mä puolestani en mitenkään ymmärrä, miten sen synnytyksen kulun kovaan ääneen läpikäyminen kaikkien kuullen tai annasku katotaan paljonko vuotaa kun painan tästä voi olla niin "tavallista", että se huonekaverille tai sen puolisolle kuuluisi yhtään. Tottakai se on rutiinia kätilöille ja sikäli tavallista, mutta ei se kyllä potilaan näkökulmasta ole kuin yksityisasioiden levittelyä.

      Poista
    4. No sepä juuri, kun henkilökunnalle on tavallista. Meillä koulussa paljon tästä hienovaraisuudesta puhuttiin ja juuri siitä ongelmasta, että monen hengen huoneessa ei juuri yksityisyyttä saa, se verho on laiha lohtu. Ollapa kaikille oma huone niin olisi paljon helpompaa!! :)

      Poista
  3. Niin siis mitä häh. Oikeus omaan kroppaan on kyllä kaikilla, mutta silti mä tosiaan mietin vähän että mitä sä tällä kirjoituksella ajoit takaa, kun en yhtään saanut kiinni :D (enkä puutu nyt Ylen uutisointiin lainkaan). Kyllähän sitä ehkäisyä mieskin voi harjoittaa, sem pualeen. Ja sitten toisaalta, äitiysneuvolassa on toki kyse äidin voinnista mutta myös lapsen voinnista ja se lienee yhteinen. Se on sitten asia erikseen jos ei isää kiinnosta pätkän vertaa lapsensa tai muijansa olotilat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun se neuvolan idea monesti on ruotia läpi kaikki äidin alapäävaivat niin tarviiko siihen edes sallia miehen läsnäoloa? Saattavat olla nolostuttavia juttuja jo itsessään muutenkin ilman että lääkärin lisäksi sinne naisen alapäähän tuijottaa uteliaana mieskin. (Yhteenkään lääkärineuvolaan en ole miestä mukaan huolinut, ja kyseenalaisena pidän sitäkin että esim. paino pitää neuvolassa kertoa ääneen.)

      Ehkäisykin voi olla yhteinen asia ja yhteinen päätös ilman että miestä raahaa gynelle mukaan ;)

      Poista
    2. No se on sitten kai jo ihan oma yksitäinen luonteenpiirteensä jos siinä vaiheessa kun pulla on uunissa niin alkaa häveliääks leipurinsa silmissä ;) Anteeks, oli pakko :D

      Poista
    3. No onhan se hei vähän eri juttu leikkiä miehen kanssa kahdestaan kuin antaa miehen katsella kuinka joku muu ronklaa sun alapäätä :D

      Poista
  4. Mä sympatiseeraan sua :) Välillä kans oon kurkkua myöten täys tuota tasa-arvoa (vrt biologia)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Mun pitäis täyttää nyt joku lappu "Ajatuksia synnytyksestä", ja fiilis on vaan, että ihanko oikeasti. Suututtaa ja tekee vaan mieli repiä koko paperi, koska sillä todellisuudessa ei ole merkitystä edes vessapaperin vertaa.

      Poista
  5. Meillä mies ei ollut yhdelläkään neuvolakäynnillä mukana, koska ei jotenkin koettu sitä välttämättömäksi. Toisaalta mies jäi mun neuvolakäyntien jälkeen monesti kotiin kahden isomman kanssa, koska jossain vaiheessa aloin kokea nuo neuvolakäyntien tarkastukset ja sen "älä koske siihen, älä ota sitä, älä mene sinne, tule takaisin, ovi kiinni"- jankutukseni vähän rasittavaksi. Miehellä kyllä välistä oli kysyttävää terkalta, jolloin tehtiin niin että minä sitten kysyin ja välitin viestiä miehelle päin takaisin. Toimi ihan kivasti :)

    Mulle on tehty ainoa intiimitutkimus kun nyt tuon kolmosen synnytin ja siinähän mies sitten joutuikin jalan pitäjäksi kun kaikki eteni niin nopeasti. Mä en ehtinyt hävetä, koska kuten tiedät, pää ei oikein ehtinyt mukaan vauhtiin :D Siinä vaiheessa, kun meidät lopulta ohjattiin synnytyssaliin kera vauvan, jotta saatiin olla rauhassa toisiamme ihmettelemässä, mun piti päästä suihkuun ja mulle tuotiin niitä ihania jättisiteitä sun muuta tilpehööriä. Itse asiassa mä hetken mietin, että mitäköhän tuo mies oikein ajattelee ja miksi tämä kaikki pitää lyödä sen silmien eteen, mutta kun se suhtautui niin lämpimästi, rakastavasti ja halusi auttaa kaikessa niin se ajatus sitten häipyi mielestä.

    Mitä tulee noihin ehkäisyasioihin, niin musta on hassua kun neuvolassakin on tyrkytetty (siis oikeasti, tyrkytetty) sitä kierukkaa tai pillereitä, mitkä varmaan vois ollakin ihan toimivia/hyviä juttuja mutta mitkä ei jotenkin kuitenkaan tunnu omilta jutuilta. Siispä ollaan menty ilman hormonaalista ehkäisyä, mikä on sopinut molemmille hyvin. Tuntuu ajoittain olevan isokin ihmettelyn aihe.

    VastaaPoista