Annetaan turhauttava pesänrakennusvietti

Se surullisen kuuluisa pesänrakennusvietti on ilmeisesti eksynyt tänne. Rääpälettä odottaessani en moisesta naisten vaivasta kärsinyt lainkaan, mutta nyt kidun sen kanssa sitten oikein kahden raskauden edestä. Voi tuska, niin kuin todella.

Täällä vietetään syyslomaa, ja Esikoista lukuunottamatta kaikki lapset katosivat viikonloppuna reissuihinsa, kuka minnekin päin Suomea. Mulla oli hyvä aikomus käyttää tilanne hyödykseni, nukkua paljon ja mielellään vähän varastoonkin, lukea jotain mukaansa tempaavaa, ehkä pelailla vähän jotain keskittymistä vaativaa tai ainakin nyt edes pyörähtää Linnanmäen valokarnevaalissa tai vähintään nyt edes saunomassa... Juuei. Nukuin paljon, kyllä, univelat on kuitattu. Kaksi pienintä kotiutui aamulla ja totesin siinä sitten, että eipä tullut tehtyä mitään, mitä luulin haluavani tehdä. Kun se pesänrakennusvietti, se todella tuli nyt ja vei.

Siivosin poikien huoneen. Kasattiin kerrossänky Viimeiselle ja Täystuholle, haettiin Rääpälettä varten jatkettava sänky varastosta. Ripustin sinne verhot ikkunaan (ne kun olivat ilmeisesti olleet Tarzan-parven liaaneina leikeissä ja pudonneet, mokomat). Kävin läpi jokaisen lelulaatikon (paitsi niitä takavarikossa olevia...), tyhjensin Rääpäleen vaatteita varten lipastosta yhden laatikon ja täytin sen vaatteilla, luonnollisesti.

Jos joku on törmännyt sängynaluslaatikoihin, jotka kestävät kymmenen kiloa leluja (puurautatietä yms. ihan oikeasti painavaa, mitä lipastot eivät todellakaan kestä) ja kolmisenkymmentä kiloa pomppivaa poikaa, nyt saa vinkata. Tarvii saada toiseen lipastoon vauvan vaatteille tilaa...

Siivosin olohuoneen, järjestin Rääpäleen lelut. Tein yhden talousarvion. Luulin siivousinnon johtuvan lähestyvästä deadlinesta (kyllähän kaikki tietää, pakastin pitää sulattaa ihan ehdottomasti just silloin, kun joku tärkeä tentti lähestyy). Mutta ei. Täällä tuo mokoma pesänrakennusvietti luuraa edelleen.

Hyökkäsin sitten keittiöön. Jonnekin arjen kiireisiin hautautui keittiön sisustusprojekti joskus viime keväänä. No nyt on tehty. (Tosin tarkoitus on vielä ostaa Ikeasta seinälle pikkukaappeja, tehdä niistä sellainen mosaiikkitaideteos, ja sulloa sitten lääkkeet niihin kaappeihin...)

Eli keittiömme ruokailutilan puoli ennen ja jälkeen tässä ja nyt, olkaatte hyvät.

ennen

nyt

ennen

nyt

Osalle pyyhkeistä löytyi tilaa kaapista, korikärryihin jääneet odottavat sitä päivää, jolloin kylpyhuoneeseen laitetaan pesukoneen ja kuivausrummun ympärille säilytystilaa. Voi olla, ettei tapahdu ihan lähitulevaisuudessa se. Tietysti hyvällä lykyllä lääkekaapin rakentelu tuohon korttien paikalle vapauttaisi keittiön kaappeihin tilaa kattaustarvikkeille ja koriste-esineille, jolloin voisi siirtää nuo pyyhkeet sinne, missä kaikki "krääsä" nyt on.

mun lemppari

Esikoinen jo huolestuneena tiedusteli, olenko ihan kunnossa, kun kolmatta päivää vain siivoan. Ihan rehellisesti, enpä tiedä. Voisin kyllä antaa tämän pesänrakennusviettini jollekulle sitä enemmän arvostavalle. Huomenna meinasin hyökätä keittiön astia- ja kuiva-ainekaappeihin... Vois tulla arki kaikkine lapsineen taas, että päästäisi tästä hulluudesta.