Sinulle.
Taas näitä sinä-minä-juttuja. Tunnet kyllä jo kuvion. Aikamatkaillaan, koska voidaan.
Sä pelkäät tänään siellä omassa ajassasi, päivälleen viiden vuoden päässä täältä, enemmän kuin koskaan ennen. Pelkäät odottavaa tyhjyyttä. Alusta aloittamista. Paluuta kaupunkiin. Suret asioiden tilaa, syitä, pohdit seurauksia.
Koet olevasi yksin, suljet kaikki ulos.
Huomenna ripustat verhoja uudessa kodissa, neljän äitinä mutta vain kahden kanssa, etkä tiedä edes varmaksi sitä, saatko loppuja luoksesi koskaan. Sulla on siellä vain pimeää, ja kun silmät laittaa kiinni on punaista pyörrettä. Eikä mitään mihin tarttua.
Kirjoitan sulle täältä, että voisit tarttua tähän. Olen täällä, koska sinä selviät. Ihmisiä tulee ja niitä menee, toisiin voi luottaa ja toisiin ei. Siellä sulla yhdet syvät jalanjäljet umpihangessa ja syvässä suossa. Ja niiden jälkeen tulee kahdet kevyet rinta rinnan. Mikään suo ei jatku loputtomiin.
Ota askel kerrallaan, selviät siitä.
-SanKari
perjantai 30. lokakuuta 2015
tiistai 27. lokakuuta 2015
Sairastupa
Meillä podetaan nyt vesirokkoa ja järkyttävää syysflunssaa, blogi sairaslomailee kunnes saadaan joku tolkku tähän olemiseen. Facebookissa voi edelleen seurailla meidän juttuja, se päivittyy kyllä kaiken ohessa.
keskiviikko 14. lokakuuta 2015
Annetaan turhauttava pesänrakennusvietti
Se surullisen kuuluisa pesänrakennusvietti on ilmeisesti eksynyt tänne. Rääpälettä odottaessani en moisesta naisten vaivasta kärsinyt lainkaan, mutta nyt kidun sen kanssa sitten oikein kahden raskauden edestä. Voi tuska, niin kuin todella.
Täällä vietetään syyslomaa, ja Esikoista lukuunottamatta kaikki lapset katosivat viikonloppuna reissuihinsa, kuka minnekin päin Suomea. Mulla oli hyvä aikomus käyttää tilanne hyödykseni, nukkua paljon ja mielellään vähän varastoonkin, lukea jotain mukaansa tempaavaa, ehkä pelailla vähän jotain keskittymistä vaativaa tai ainakin nyt edes pyörähtää Linnanmäen valokarnevaalissa tai vähintään nyt edes saunomassa... Juuei. Nukuin paljon, kyllä, univelat on kuitattu. Kaksi pienintä kotiutui aamulla ja totesin siinä sitten, että eipä tullut tehtyä mitään, mitä luulin haluavani tehdä. Kun se pesänrakennusvietti, se todella tuli nyt ja vei.
Siivosin poikien huoneen. Kasattiin kerrossänky Viimeiselle ja Täystuholle, haettiin Rääpälettä varten jatkettava sänky varastosta. Ripustin sinne verhot ikkunaan (ne kun olivat ilmeisesti olleet Tarzan-parven liaaneina leikeissä ja pudonneet, mokomat). Kävin läpi jokaisen lelulaatikon (paitsi niitä takavarikossa olevia...), tyhjensin Rääpäleen vaatteita varten lipastosta yhden laatikon ja täytin sen vaatteilla, luonnollisesti.
Jos joku on törmännyt sängynaluslaatikoihin, jotka kestävät kymmenen kiloa leluja (puurautatietä yms. ihan oikeasti painavaa, mitä lipastot eivät todellakaan kestä) ja kolmisenkymmentä kiloa pomppivaa poikaa, nyt saa vinkata. Tarvii saada toiseen lipastoon vauvan vaatteille tilaa...
Siivosin olohuoneen, järjestin Rääpäleen lelut. Tein yhden talousarvion. Luulin siivousinnon johtuvan lähestyvästä deadlinesta (kyllähän kaikki tietää, pakastin pitää sulattaa ihan ehdottomasti just silloin, kun joku tärkeä tentti lähestyy). Mutta ei. Täällä tuo mokoma pesänrakennusvietti luuraa edelleen.
Hyökkäsin sitten keittiöön. Jonnekin arjen kiireisiin hautautui keittiön sisustusprojekti joskus viime keväänä. No nyt on tehty. (Tosin tarkoitus on vielä ostaa Ikeasta seinälle pikkukaappeja, tehdä niistä sellainen mosaiikkitaideteos, ja sulloa sitten lääkkeet niihin kaappeihin...)
Eli keittiömme ruokailutilan puoli ennen ja jälkeen tässä ja nyt, olkaatte hyvät.
Osalle pyyhkeistä löytyi tilaa kaapista, korikärryihin jääneet odottavat sitä päivää, jolloin kylpyhuoneeseen laitetaan pesukoneen ja kuivausrummun ympärille säilytystilaa. Voi olla, ettei tapahdu ihan lähitulevaisuudessa se. Tietysti hyvällä lykyllä lääkekaapin rakentelu tuohon korttien paikalle vapauttaisi keittiön kaappeihin tilaa kattaustarvikkeille ja koriste-esineille, jolloin voisi siirtää nuo pyyhkeet sinne, missä kaikki "krääsä" nyt on.
Esikoinen jo huolestuneena tiedusteli, olenko ihan kunnossa, kun kolmatta päivää vain siivoan. Ihan rehellisesti, enpä tiedä. Voisin kyllä antaa tämän pesänrakennusviettini jollekulle sitä enemmän arvostavalle. Huomenna meinasin hyökätä keittiön astia- ja kuiva-ainekaappeihin... Vois tulla arki kaikkine lapsineen taas, että päästäisi tästä hulluudesta.
Täällä vietetään syyslomaa, ja Esikoista lukuunottamatta kaikki lapset katosivat viikonloppuna reissuihinsa, kuka minnekin päin Suomea. Mulla oli hyvä aikomus käyttää tilanne hyödykseni, nukkua paljon ja mielellään vähän varastoonkin, lukea jotain mukaansa tempaavaa, ehkä pelailla vähän jotain keskittymistä vaativaa tai ainakin nyt edes pyörähtää Linnanmäen valokarnevaalissa tai vähintään nyt edes saunomassa... Juuei. Nukuin paljon, kyllä, univelat on kuitattu. Kaksi pienintä kotiutui aamulla ja totesin siinä sitten, että eipä tullut tehtyä mitään, mitä luulin haluavani tehdä. Kun se pesänrakennusvietti, se todella tuli nyt ja vei.
Siivosin poikien huoneen. Kasattiin kerrossänky Viimeiselle ja Täystuholle, haettiin Rääpälettä varten jatkettava sänky varastosta. Ripustin sinne verhot ikkunaan (ne kun olivat ilmeisesti olleet Tarzan-parven liaaneina leikeissä ja pudonneet, mokomat). Kävin läpi jokaisen lelulaatikon (paitsi niitä takavarikossa olevia...), tyhjensin Rääpäleen vaatteita varten lipastosta yhden laatikon ja täytin sen vaatteilla, luonnollisesti.
Jos joku on törmännyt sängynaluslaatikoihin, jotka kestävät kymmenen kiloa leluja (puurautatietä yms. ihan oikeasti painavaa, mitä lipastot eivät todellakaan kestä) ja kolmisenkymmentä kiloa pomppivaa poikaa, nyt saa vinkata. Tarvii saada toiseen lipastoon vauvan vaatteille tilaa...
Siivosin olohuoneen, järjestin Rääpäleen lelut. Tein yhden talousarvion. Luulin siivousinnon johtuvan lähestyvästä deadlinesta (kyllähän kaikki tietää, pakastin pitää sulattaa ihan ehdottomasti just silloin, kun joku tärkeä tentti lähestyy). Mutta ei. Täällä tuo mokoma pesänrakennusvietti luuraa edelleen.
Hyökkäsin sitten keittiöön. Jonnekin arjen kiireisiin hautautui keittiön sisustusprojekti joskus viime keväänä. No nyt on tehty. (Tosin tarkoitus on vielä ostaa Ikeasta seinälle pikkukaappeja, tehdä niistä sellainen mosaiikkitaideteos, ja sulloa sitten lääkkeet niihin kaappeihin...)
Eli keittiömme ruokailutilan puoli ennen ja jälkeen tässä ja nyt, olkaatte hyvät.
 |
| ennen |
 |
| nyt |
 |
| ennen |
 |
| nyt |
 |
| mun lemppari |
Esikoinen jo huolestuneena tiedusteli, olenko ihan kunnossa, kun kolmatta päivää vain siivoan. Ihan rehellisesti, enpä tiedä. Voisin kyllä antaa tämän pesänrakennusviettini jollekulle sitä enemmän arvostavalle. Huomenna meinasin hyökätä keittiön astia- ja kuiva-ainekaappeihin... Vois tulla arki kaikkine lapsineen taas, että päästäisi tästä hulluudesta.
perjantai 9. lokakuuta 2015
Pikkaisen pinkkiä
Lähelle on osunut rintasyöpää useammallekin, joten ei tarvinnut kahta kertaa miettiä osallistumista roosanauha-päivään (tai niin kuin tenavani sen tuntevat, pukeudu pinkkiin-päivään).
Mä nyt tietysti pukeuden pinkkiin ihan mielelläni vaikka joka päivä, mutta tänään ei päälle osunut väristä kuin sormikkaat. Ja kaupasta tarttui mukaan heijastin.
Lapset on nukkumassa ja mulla lasissa glögiä, kun on ollut pakkasta ja kun se joulukin ehkä jo kohta tulee.
Kirjoittamisen into tuntuu olevan tykkänänsä kateissa. Missä lie vika, aiheita riittäisi sukupuolesta talvivaatteisiin, asunnottomien yöstä pakolaisiin ja joku satunnainen sana ehkä vielä tieteestä uskontoon akseleilla, mutten osaa tarttua mihinkään. Inspiraatiota odotellessa.
Mä nyt tietysti pukeuden pinkkiin ihan mielelläni vaikka joka päivä, mutta tänään ei päälle osunut väristä kuin sormikkaat. Ja kaupasta tarttui mukaan heijastin.
Lapset on nukkumassa ja mulla lasissa glögiä, kun on ollut pakkasta ja kun se joulukin ehkä jo kohta tulee.
Kirjoittamisen into tuntuu olevan tykkänänsä kateissa. Missä lie vika, aiheita riittäisi sukupuolesta talvivaatteisiin, asunnottomien yöstä pakolaisiin ja joku satunnainen sana ehkä vielä tieteestä uskontoon akseleilla, mutten osaa tarttua mihinkään. Inspiraatiota odotellessa.
tiistai 6. lokakuuta 2015
Äitiysavustus rahana vai pakkauksena?
Neuvolasta lyötiin mulle tänään kouraan raskaustodistuslaput. Sitä pääsisi sitten vissiin asioimaan ihan kelan kanssa, taas vaihteeksi. Viikkoja läjässä 22+
Kai meille tälläkin kertaa tulee äitiyspakkaus, tai kai sitä pitää vielä hetki pohtia. Vauvatavarat tietysti kaikki on vielä hyvässä tallessa ja kunnossa, jottei tavaran puolesta pakkausta tarvitsisi (mutku kaikilta muilta on sellainen otettu). Se raha vain, 140 €, mitä sillä tekisi? Kun ne tavarat tosiaan on, on vaunut ja on rattaat, sänky, sitteri, jumppalelu ja vaatetta vaikka viiden lapsen tarpeisiin... Ja onhan se äitiyspakkaus kuitenkin kuin joululahjan saisi (ja nythän se vielä ajankohdallisestikin siihen osuu!)
Tuplarattaat olisi tietysti kivat. sellaiset peräkkäin tai päällekkäin istuttavat, koska tässä kaupungissa ei pääse sisään sen enempää puheterapiaan kuin neuvolaankaan tuplaleveiden rattaiden kanssa. Puhumattakaan nyt siitä, että leveät rattaat eivät mahdu ovesta sisään, ja vaunuvarasto leveine ovineen puuttuu. Saisihan sillä sadallaneljälläkympillä maksettua osan ihan uusista menopeleistä... Tosin tarvitaanko uutta? Parhaat päivänsä nähneitä riittää markkinoilla muutamalla kympillä.
Tai voisihan sen rahan käyttää vaikka astioiden uusimiseen, aina on tarvetta syville lautasille ja murokipoille, juomalaseille... ja onhan nuo lusikat ja veitsetkin jo aikalailla päivänsä nähneet. Että olisi koko porukalle lautaset. Ikeastahan noita saisi pari euroa per lautanen, kuudellakympillä olisi jo nekin pistetty perhekokoa vastaamaan. Saisipa samasta rahasta vielä ne kymmenen litran kattilat, kun viiden litran kattilakin on jo kovin pieni.
Tai ehkä ihan säilyttämiseen voisi laittaa rahan, lääkekaappia ja kylpyhuoneen purnukoille omat paikat kaikille? Ehkä yhden lastenhuoneen lipaston vaihtaminen hyllykaappeihin?
Jotenkin luulen, että pakkaus silti. Eihän se ole reilua, jos kuusi saa ja yksi jätetään ilman.
Mitenkäs te, äitiysavustus rahana vai pakkauksena?
Kai meille tälläkin kertaa tulee äitiyspakkaus, tai kai sitä pitää vielä hetki pohtia. Vauvatavarat tietysti kaikki on vielä hyvässä tallessa ja kunnossa, jottei tavaran puolesta pakkausta tarvitsisi (mutku kaikilta muilta on sellainen otettu). Se raha vain, 140 €, mitä sillä tekisi? Kun ne tavarat tosiaan on, on vaunut ja on rattaat, sänky, sitteri, jumppalelu ja vaatetta vaikka viiden lapsen tarpeisiin... Ja onhan se äitiyspakkaus kuitenkin kuin joululahjan saisi (ja nythän se vielä ajankohdallisestikin siihen osuu!)
Tuplarattaat olisi tietysti kivat. sellaiset peräkkäin tai päällekkäin istuttavat, koska tässä kaupungissa ei pääse sisään sen enempää puheterapiaan kuin neuvolaankaan tuplaleveiden rattaiden kanssa. Puhumattakaan nyt siitä, että leveät rattaat eivät mahdu ovesta sisään, ja vaunuvarasto leveine ovineen puuttuu. Saisihan sillä sadallaneljälläkympillä maksettua osan ihan uusista menopeleistä... Tosin tarvitaanko uutta? Parhaat päivänsä nähneitä riittää markkinoilla muutamalla kympillä.
Tai voisihan sen rahan käyttää vaikka astioiden uusimiseen, aina on tarvetta syville lautasille ja murokipoille, juomalaseille... ja onhan nuo lusikat ja veitsetkin jo aikalailla päivänsä nähneet. Että olisi koko porukalle lautaset. Ikeastahan noita saisi pari euroa per lautanen, kuudellakympillä olisi jo nekin pistetty perhekokoa vastaamaan. Saisipa samasta rahasta vielä ne kymmenen litran kattilat, kun viiden litran kattilakin on jo kovin pieni.
Tai ehkä ihan säilyttämiseen voisi laittaa rahan, lääkekaappia ja kylpyhuoneen purnukoille omat paikat kaikille? Ehkä yhden lastenhuoneen lipaston vaihtaminen hyllykaappeihin?
Jotenkin luulen, että pakkaus silti. Eihän se ole reilua, jos kuusi saa ja yksi jätetään ilman.
Mitenkäs te, äitiysavustus rahana vai pakkauksena?
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)