Eteenpäin

Pitäis vissiin kuvailla jollain muulla kuin kännykällä, jälki on ihan hirveää. Joka tapauksessa tässäpä meidän jouluinen kuusi (jota siivotaan sitten juhannukseen saakka lattioilta):

Ja tässä poikien pusu, on ne rakkaita.

Siitä huolimatta suuntaan jo hiljalleen elämään vaipanvaihtojen jälkeen, tavoitteena työpaikka tämän kaiken oheen. Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka onnistaisi.

Rakas Myy

Jotkut asiat ovat tehty roskiin heitettäviksi ja unohdettaviksi, toisia taas ei. Minäkin osaan katsoa peiliin ja tiedän hyvin mitä sieltä näen.

 Kovin ikävää, että sanat kiitos ja anteeksi eivät ole korviisi osuneet. On totta, että olen saanut teiltä paljon käytännön apua. Ja yhtä totta se, että kaikesta saamastani olen kiitollisuudenvelassa. Ikävä velka, mahdoton maksaa koskaan takaisin.

On totta, en soita. Jos joskus iltaan jää hiljaisuutta, kuuntelen sitä mieluummin kuin juoruja viimeisimmistä bileistä (joihin en päässyt tai joihin ei edes kutsuttu), saatika sitten juoruja mulle vieraiden ihmisten elämästä. On totta, en soita vanhemmillenikaan juuri sen useammin.

Sekin on totta, en ole puoleen vuoteen käynyt kahvilla. Kenenkään kanssa tai luona. Viimeiseni on ensi viikolla 5kk.

Ei en ollut paikalla, kun valmistuit viimeisimpään ammattiisi. Sinun pyynnöstäsi siirsin kuitenkin omia juhliani paria vuotta myöhemmin. Ja silti et ollut siellä. En kuitenkaan olisi saanut tutkintoani mitenkään kasaan ilman apua. Enkä olisi voinut leikkiä opettajaa ilman apuasi. Enkä tehdä paljon mitään muutakaan. Silloin kun oltiin pieniä ja te tiesitte asioideni olevan hyvin. En olisi tässä nyt ilman teitä.

Ikävää, että viimeisestä muutostani muistat vain suuttumiseni sängystä.

Suutun lapsellekin, joka karkaa autotielle. Huudan sille kuin palosireeni. Mun lapset. Hengenvaarassa. Vaikka niiden juuri siksi piti olla paremmassa turvassa.

Mun maailma ei ole vain minä. Siihen kuuluu mm. 6v tyttö, joka yö toisensa jälkeen näkee painajaisia merirosvoista, joka kyselee koska näkee taas isin, joka tarvitsee fysio- ja puheterapiaa, apua läksyissä... Tyttö, joka tahtoo kertoa päivän tapahtumat, tulla syliin ja olla tärkeä.

Siksi mä suutun, kun "varastetaan" aikaa katteettomilla lupauksilla. Ei se aika multa ole pois.

Mitä sinä näet, kun katsot peiliin?

Olen tarjoukseni tehnyt, asiat voidaan aina puhua halki. Voin soittaa, kun aikaa joskus on. Tälläkään hetkellä sitä ei ole, pulautus valuu pitkin kyynärpäätä. Taisin saada vastaukseksi "antaa olla". Että joko annettaisi?

Rakas Myy. Totta kai sinulla on oikeus parhaaseen ystävääsi. Ja hänellä sinuun.

Ja kuten kauniisti sanoit, ei ole pakko lukea, jos ärsyttää.

- SanKari

Sitä sun tätä

Istuinpa taas tänään illalla vanhempainyhdistyksen kokouksessa suunnittelemassa tulevaa kevättä koululaisille. Luvassa on diskoa, kultturi-iltamaa, talkoopäivää ja liikuntakerhoja ja -leirejä, ainakin. Kiva porukka meillä on lapsille tehdä, joten eiköhän valmistakin synny.

Kotona jatkuu projektina romujen raivaus nurkista, nyt on jo osa saatu kannettua kirpparille ja ladottua pöytään. Josko ihan kaikkea ei tarvitsisi sieltä takaisin kantaa. Varmaan täytyy vielä kevään aikana ottaa pöytä kerran tai pari uudelleen.

Joulukuun puolivälissä iskenyt kiukutus kiukuttaa edelleen. Niinpä tänä aamuna kaivoin netistä muumien viisauksia ja vähän lientyi pahin Nuuskamuikkusen sanoilla:

Nojaa. Eihän sitä aina voi olla ystävällinen ja seurallinen. Ei yksinkertaisesti ehdi.

 Uutta aikaa fysiatrille odottelen edelleen, koko yläselkä on puutunut (aiemmin oli vain oikea puoli). Ja silmälaseja pitäisi hankkia itselle ja tokaluokkalaiselle. Kiirekös tässä. Aloitettu on myös säästöprojekti, mielessä siintävät tavoitteina niin Lappi, minibussi kuin isompi kotikin. Aika näyttää.

Viimeisen villitykset

Viimeisellä on siis kaksi hammasta ja niillä puree kovaa. Kitinällä niitä kasvatettiin joulun alunen ja pyhät, mutta nyt on niin nätit helmet että.

Varpaatkin on viimeinen löytänyt. Suuhunsa ei niitä onneksi vielä saa, mutta yritys on armoton. Viimeinen roikkuu varpaissaan kiljuen ja komentaen niitä menemään suuhun. Tyhmät varpaat eivät vain tottele.

Viimeinen pyörii ja ryömii niin eteen- kuin taaksekinpäin. Vauhti ei vielä päätä huimaa, mutta hitaastikin pääsee pulaan, kun oikein yrittää. Sohvan alta tuota on jo pelastettu useammankin kerran, sitteriin on pakko köyttää kiinni ja peitoltaan lattialta karkaa alta minuutin.

Kiinteitä on maisteltu, maissivelliä, peruna-porkkanaa, banaania...

Ja yöt nukutaan. Heräämättä. Suunnilleen 02-07. Enempää unta on kenenkään turha kuvitella saavansa arkena...

Koko porukka on alkanut liimautua toisiinsa, isot ja pienet sisaruksia yhtäkaikki.

Maili mun kengissä

Joulukuun juhlat on juhlittu ja murheenkryynikin liikkuu taas. Joskin huoltoon se täytyy kiikuttaa uudelleen, että saadaan jarrut, valot ja lämmityskin pelaamaan niin kuin kuuluu. Eipä siinä isoa vikaa ollut, starttimoottori vain prakasi...

Se sitten on aina vain jännä, miten näitä pätijöitä tielle sattuu. (Niitä kyllä varmaan sattuu itse kunkin tielle tasaiseen tahtiin?) Tässä muidenkin riemuksi totuuksia, joihin olen toistuvasti törmännyt.

1. Jos työtön valittaa rahan vähyyttä, vastaus "mene töihin"
2. Jos kotiäiti valittaa rahan vähyyttä, vastaus "mene töihin"
3. Jos töissä käyvä lapsellinen valittaa rahan vähyyttä, vastaus "mitäs hankit lapsia"
4. Jos töissä käyvä lapseton valittaa rahan vähyyttä, vastaus "voi kun sulla on vaikeeta, miten sä pärjäät"

5. Jos työtön valittaa kotitöiden määrää, vastaus "mene töihin"
6. Jos kotiäiti valittaa kotitöiden määrää, vastaus "mitäs hankit lapsia"
7. Jos töissä käyvä lapsellinen valittaa kotitöiden määrää, vastaus "samat kotityöt ne on lapsettomallakin"
8. Jos töissä käyvä lapseton valittaa kotitöiden määrää, vastaus "voi kun sulla on rankkaa, miten sä pärjäät"

9. Jos työtön sairastuu vakavasti, vastaus "mene töihin"
10. Jos kotiäiti sairastuu vakavasti, vastaus "mitäs hankit lapsia"
11. Jos töissä käyvä lapsellinen sairastuu vakavasti, vastaus "mitäs hankit lapsia"
12. Jos töissä käyvä lapseton sairastuu vakavasti, vastaus "voi kun sulla on rankkaa, miten sä pärjäät"

Ja ne parhaat viimeiseksi:

13. Jos valitat vaikeaa parisuhdetta, vastaus "Jätä se"
14. Jos teet niin ja valitat sitten kuinka vaikea kaikesta onkaan yksin lasten kanssa selvitä, vastaus "Mitäs erosit."

Ja jos sitten erottuasi, koettuasi sen kaiken yksin, päätät järjestää elämäsi uusiksi, ei sekään käy.

Sovitaanko, etten kerro mielipidettäni näistä totuuksista. Sitä kumminkaan uskottaisi...