Muuttokuumetta

Haave huoneen verran suuremmasta kodista on taas pinnalla ja asuntohakemus uusittu. Sen tuomalla energialla jaksaa ehkä katsella tavarakaaosta uudesta kulmasta. Hyvällä onnella muutto olisi jo ennen lukukauden loppua, huonommalla roikutaan jonossa maailman tappiin... tosin siinä tapauksessa nimenomaa tavaran karsiminen on oleellista.

Luulisi, että ihminen, joka on muuttanut lukemattomat kerrat, suoriutuisi hommasta rutiinilla. Vaan ei. Taas iskee paniikki, laatikoiden metsästys, merkkausjärjestelmän kehitys, koko homman organisointi, puhumattakaan avun värväämisestä, sitten jos käy hyvin. Kantoapua, lastenhoitoapua, kuljetusapua, siivousapua, Apua! Ja kun kaikki on kaaoksessa, mistä sitä edes aloittaisi?

Positiivista lienee se, että verenpaineet on laskeneet. Toisaalta negatiivista on se, että ne on laskeneet, alas. Liian alas. Vanha ystävämme selkäsärky on myös täällä. Eikä mikään raskaussärky, vaan se, minkä takia on vuosikaudet juostu lääkärissä reumaepäilyjen yms. vuoksi. Tuttua lääkekoktailia ei vain nyt voi syödä, kai (1g panadolia + 800mg buranaa 2-3 krt/vrk), panadoli yksinään ei riitä. Ja flunssakin on täällä, nuhaa, yskää, kurkkukipua jokaisella.

4v ja 10v

Näin se viikko taas meni, ex kävi lyömässä kapuloita rattaisiin ja viisastelemassa, ettei eteisen epäjärjestyksestä voi syyttää lapsimäärää. Siivotakin kuulemma pitäisi ihan joka ikinen päivä. Noo, jos eteisessä on kolmetkymmenet kengät, parikymmentä takkia ja haalaria, kymmenet kuravaatteet, pipoa, tumppua ja villavaatetta joka lapselle jne niin ehkä epäjärjestys on kuitenkin ymmärrettävä...

Ja ai että, jos ei perussiivousta joka päivä tekisi, huh hei... Myönnän, että tiistaina ihanan siivousavun saapuessa täällä oli kerrassaan järkyttävä kaaos, mutta torstaina exän avatessa ulko-oven ei kaaosta enää ollut kuin se normaali, minkä viisi lasta kotiutuessaan saa aikaiseksi. Enpä viitsi eteistäkään imuroida kuin kerran päivässä, ja ehkei kaikki takit ja tumput olleet paikoilleen löytäneet.

Niin tai näin, viikonloppu sujui juhlatunnelmissa, poikaset 4v ja 10v viettivät synttäreitään (aikuismallia), 10v kaverisynttärit on vielä edessä. Kyllä oli onnesta litteitä poikia.

Aika ja jaksaminen (erityisesti jälkimmäinen) on ollut niin kortilla, että näiden synttäreiden vieraisiin vedettiin tiukat rajat. Vain mummi ja pappa, tädit lapsineen (huima 1kpl lapsia) ja pari kummitätiä, yksi kumpaisellekin pojalle. Porukka, jota varten ei tarvitse tehdä eikä laittaa eikä jälkikäteen stressata paljonko laittamattomuutta menee vääriin korviin. Kun aina menee, niin kuin ex kapuloita heitellessään iloisesti yhteisistä ystävistämme kertoi...

Meillä on ollut rankka vuosi. Kuoppaa ei kuitenkaan jaksa syvemmälle kaivaa, joten nyt hilaillaan tikkaia kuoppaan seuraksi, josko jo hiljalleen lähdettäisiin kiipeämään ylöspäin.

Salama McQueen pitsa (ja viisi muuta)

Muksujen kanssa sovittiin, että joku viikonloppu tehdään pitsaa niin, että jokainen saa itse täyttää itselleen ihan oman. Tänään se pitsapäivä sitten koitti, ja kolmen isoimman tekemän listan mukaan haettiin pikkupoikien kanssa täytteet kaupasta. Kaupassa alkoi Täystuhon vinkuna: "Mä haluun Salamakvits pitsan, mä haluun, miksen mä saa!" Jaa-a. Mikähän se sellainen mahtaa olla?

Vinkuna jatkuu ja jatkuu. Lopulta tuli luvattua, että tehdään sitten sellainen.

Etualalla kuvissa siis tuo "Salamakvits-pitsa" (Salaman nimi on kyllä perinjuurin hankala lapsen suuhun):
-Tortilla-pohja
- ketsuppia

- tonnikalaa
- kinkkua
- ananasta
- tomaattia
- juustoraastetta
- pepperoni-makkaraa

Ja uunissa 225, hetki liian kauan kuten kuvista näkyy. Kyllä kelpasi! Taaempi on Viimeisen (isi-avustuksella, luonnollisesti), täytteet muuten samat, muttei kinkkua.

Pitsapäivät ovat meillä sikäli ongelmalliset, että Kirppu ei pitsasta pidä, ei sitten yhtään. Pitkän pohdinnan jälkeen sopivat täytteet kuitenkin keksi ihan itse, ja syödäkin saattoi, vaikkei nyt ykkösvalinta ruuaksi ollut.

Etummainen näistä siis Kirpun, taaempi Toisen. Kirpulla täytteinä ketsuppi, tonnikala, ananas ja juustoraaste. Toisella tomaattimurska, kinkku, pepperoni, ananas ja juustoraaste.

Esikoisen pitsaan oli jo työnnetty liki kaikki mahdollinen.

Esikoisen pitsa tuo, jossa tomaatti päälimmäisenä koristeena. Täytteinä tomaattimurska, kinkku, herkkusieni, ananas, tomaatti, juustoraaste ja oregano, joka lisättiin vasta kuvaamisen jälkeen. Omani täytteitä en aio edes luetella...

Jokainen lapsi siis sai kasata pitsansa ihan itse. Kellekään ei kelvannut jauheliha.

Kevät tuli

Päästettiin sitten lapset irti. Kuka uskaltaa kiivetä korkeimmalle?

Sattuneesta syystä rappusiin kertyi jonoa.

Ja mäkeähän ei missään tapauksessa voi laskea istualteen.

Turpa edellä rapaan, aika monta kertaa.

Sitä varten meillä on kurahousuja tuplakappalein, ettei niin haittaa, vaikka ne ykköspöksyt unohtuisikin päiväkotiin.

Lelujen mystinen katominen

Joku tovi täällä on ehditty ihmettelemään, mihin pikkupoikien kaikki duplot ovat hävinneet. Niitähän on iso laatikollinen... vaikka laatikosta ei enää löytynytkään kuin muutama hassu pala, ja lattialla pyörineiden keräämisen jälkeen ei laatikk ollut läheskään niin täysi kuin mitä sen pitäisi olla. Jossainhan niiden täytyy olla.

Pölyjä pyyhkiessä kolisi kummasti. Eipä auttanut kuin huudella pienikätistä Kirppua avuksi, josko sen käsi mahtuisi tutkimaan, mitä laitteisto on syönyt.

Mahtuihan se.

Ja sieltä ne löytyi, kaikki puuttuvat osat, monen monta peruspalikkaa ja vielä joitain "tyyppejäkin". Ja soitin itsessään oli ollut ilmeisen nälkäinen, koska sieltä löytyi vielä aamupalaleivän tähteet... Voi taivas oikeasti noiden pikkupoikien kanssa.