Viikko

"Kuulostat vähän hengästyneeltä." No varmasti. Haluutteko, että kerron mun viikosta? Ette taida, mutta kerron kuitenkin.

Viime viikon tiistaina lähetin Täystuhon reissuun. Pohdin siinä lähettäessäni, että kylläpä meillä hiljenee kivasti ja rauhoittuu pahin meno edes vähän. Voi kissanviikset ja kilin kellot, rauhoittuipa tosiaan. Suunnilleen siitä hetkestä, kun Täystuho astui ovesta ulos, on meillä vain keskitytty selviytymään kulloinkin käsillä olevasta hetkestä seuraavaan.

Täällä on kuluneen viikon aikana mm:

- suunniteltu sunnuntain ristiäisiä, harkittu niiden perumista ja jatkettu niiden suunnittelua. Tavattu tämän tiimoilta pappi ja soiteltu toistakymmentä puhelua.

-viimeistelty yksi kirjanpito

-vahdittu puhelinta sydän kurkussa

-istuttu kahtena päivänä lastenpäivystyksessä ja yhtenä terveyskeskuksen päivystyksessä

-avattu ovea satunnaisille kävijöille niin tiheään, että alkaa jo rautatieasemat ruuhka-aikaan hävitä trafiikille.

-puhuttu tuntikausia puhelimessa

Sen kaiken tavallisen lisäksi siis. Mä odotan, että kaaos hellittää joskus lähitulevaisuudessa ja voin taas rauhassa unohtaa puhelimeni vaatekaappiin aamulla ylös noustessa. On nimittäin mulle hyvin epätyypillistä (ja siten äärettömän stressaavaa) tarkistaa puhelimen sijainti taskussa muutaman minuutin välein. No. Ainakaan yksikään puhelu ei kuluneena viikkona ole jäänyt vastaamatta.

Seiska on kuukauden vanha ja mä tiedän, etten tule muistamaan tästä pikkuvauva-ajasta myöhemmin mitään.