sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Naapurikaupungista oli hyvä huudella

Viime aikoina on taas mielessä pyörinyt Tammen Kultaisen Kirjakerhon kirja "Pupu etsii omaa kotia" ja sen ihanat viimeiset sanat: "Ja sieltäpä sieltä Pupu löysi itselleen oman kodin." Mielenkiintoista on paitsi se, että yksinkertainen satu jaksaa koskettaa aikuista yhä uudelleen, myös se miten kukakin kodin määrittää.

Minun kotini ei oikeastaan ole osoitteeseen sidottu. Eikä se ole varsinaisesti sidottu tuttuihin tavaroihin osoitteesta riippumatta. Koti on niin paljon enemmän. Ensimmäistä kertaa sitten lapsuusvuosien onnistuin tekemään itselleni kodin uudelle paikkakunnalle, vieläpä sinne, mitä teinivuosina ivattiin minkä kerittiin, naapurikaupungista oli hyvä huudella. Kotini ei kuitenkaan koskaa ollut naapurikaupungissa, vaikka osoitteita sinne on mahtunut monta ja muuttoja vielä useampi (4 osoitetta ja 6 sisäänmuuttoa) eikä sittenkään vaikka varmaan vuosia olen eniten viettänyt juuri siellä (10).

Uuteen kaupunkiin muttaminen on aina vaikeaa. Voi mennä helposti parikin vuotta ennen kuin uusi kaupunki tuntuu niin tutulta, että peruspalvelut löytyvät, lähimmät kaupat, pankit, posti puhumattakaan nyt kelasta, työkkäristä, verovirastosta, poliisista tai vaikkapa terveyskeskuksen päivystyksestä.

Tänne tulin muutama vuosi sitten, tuulikaapissa nappasin kengät pois jalasta ja olin kotona. Sama tunne jäi kaupungistakin. Ehkä ensi shokkia lievitti se, ettei kaupunki ja sen ihmiset olleet aivan vieraat. Tai se, että heti tänne tullessani päätin, että tähän jään, tänne tahdon kodin. Parempi naapurikaupungin rajan tällä puolen kuin sillä puolen.

Kun jotain tahtoo tosissaan, sen eteen on valmis tekemään töitä. Tutustuin koulun muihin vanhempiin ja erinäisten yhteistyömuotojen myötä kaupungin vanhempiin laajemmaltikin. Kaupassa tervehti pian jo muutkin kuin kassa, kadulla saa pysähtyä juttelemaan toisten kanssa. Ensin muiden koiranulkoiluttajien ja pian jo tuttuja tuli vastaan ilman koiriakin. Liityin kaupunkimme Facebook-ryhmään ja kirppariryhmään ja nopeasti näin että loppujen lopuksi kaikesta valituksesta huolimatta täällä on hyvä. Täällä on niin hyvä ja täällä on koti, ettei isompien puitteiden tarve edes saanut minua lähtemään "vihreämmille vesille", nekin piti etsiä täältä.

En sano, etteikö tässä kaupungissa olisi paljon vikaakin ja etteikö ilkeitä ihmisiä tännekin sopisi, mutta sanon että tässä kaupungissa on kuitenkin hyvä olla, tai ainakin parempi kuin monessa muussa. Jään tänne, kunnes elämä vie muualle, jos vie.

torstai 27. maaliskuuta 2014

Pikapäivitys

Vuokrasopimus on nyt allekirjoitettu ja nykyinen irtisanottu. Odotamme innolla lisäneliöitä ja helppoutta sisällä liikkumiseen. Muuttamiseen liittyy niin sata asiaa, hoidettavaa ja järjestettävää. Muutto on viimeistään vappuna, mutta hyvällä onnella päästäisiin hommaan käsiksi jo edellisenä viikonloppuna. Siihen pyritään ja sitä tavoitellaan, enemmän aikaa kaman kuskaukseen ja loppusiivoukseen.

Viimeisen antibioottialtistus on nyt takana. Ei mitään allergiaan viittaavaa. Viimesyksyn hurjan reaktion lastenpolin lääkäri selitti olevan mahdollista yhden viruksen ja antibiootin yhteisvaikutuksesta. Alkuviikon Viimeinen käytti ja täytti jälleen korkealla kuumeella.

Esikoinen sai vihdoin uudet lasit päähänsä, näkeekin taas jotain.

Toinen pyyteli fillariaan varastosta ja ajokuntoon, kun kaikki muutkin jo saavat mennä fillarilla kouluun. Yritetään.

Täystuhon taideteokset lähtevät taikasienellä eikä maalipinta näytä siitä kärsivän. Jynssättävää riittää, sillä noita taiteiluja löytyi myös molemmista muista makuuhuoneista ja yläkerran aulasta...

Ja Hupsis. No, kaikki ei ole selvästi huonosti, muttei hyvinkään. Joku on pielessä, mutta mikä. Neuvolalääkäri laittoi lähetteen eteenpäin ja viikon sisällä pitäisi olla edessä aikaa erikoislääkärille. Kyselihän tuo, että mitä tekisin, jos määräisi mut lepoon. Se on hyvä kysymys. Potisin varmasti huonoa omaatuntoa lepäämättömyydestä. Ei kaiken tämän keskellä voi.

torstai 20. maaliskuuta 2014

Puoliväli rikki

Hupsis painaa arviolta 185g ja vastaa viikkoja. Supistusherkkyyskin on nyt kätilön toimesta todistettu, ei tarvinnut kuin levittää geelit mahalle... Sen verran tuosta nyt viisastuttiin, että Hupsikselle voidaan jatkossakin miettiä dinosauruksen nimiä, miltä kuulostaisivat vaikkapa T-Rex, Adasaurus, Ceratops tai vaikka iki-ihana Triceratops?

Siivouksen alla on Täystuhon huone. Se tosin on varmaan talon turhin paikka siivota.

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Sitten, kun alkaa tapahtua, tapahtuu paljon

(Ja mähän en kielitoimiston idiotismista huolimatta suostu kirjoittamaan "alkaa tapahtumaan")

Mistä aloitetaan?

Vietettiin päivä paremman tekemisen puutteessa lastenpolilla. Lääkärit eivät onnistuneet Viimeisen tappamisessa, joten saadaan jatkaa yritystä kotona, ihan lääkärin määräyksellä. Antibioottialtistus, siis, ei suinkaan murhayritys, joskin tuon potentiaalisen allergisen reaktion suhteen kyseessä lienee pitkälti sama asia. Ja entäpä, jos allergista reaktiota ei viimeksi aiheuttanutkaan antibiootti vaan joku muuttuja X, jota ei tunneta... Silloinhan tuota reppanaa vietiin sairaalanpäivystyksestä toiseen.

Nelikon huoltajuuteen ja tapaamisiin liittyen piti olla tulossa sovittelu toukokuussa. Nelikon isä on tavoittamattomissa. Sovittelija ilmoitti, ettei voi pitää aikoja varattuina enää kauempaa, kun isä ei vastaa sähköpostiin eikä puhelimeen. Sama isä kuitenkin reilu viikko sitten raivosi palaverissa, ettei hänelle kukaan koskaan kerro mitään lasten asioita. No, se tieto ei itsekseen sinne isän korviin ui, olen pahoillani. Puolitoista tuntia kuuntelin huutoa ja haukkumista silloin saamatta suunvuoroa. Mitenkä se ketään yllättäisi, että kaikki, ihan kaikki, on aina mun vika. On vissiin sitten jatkossakin, kun ei isää kerran kiinnosta sen vertaa, että edes viranhaltijan tiedusteluihin vastaisi... Tarvinneeko sanoakaan, että seuraavasta tapaamisesta ei ole mitään tietoa.

Ja sähköpostissa odotti asuntotarjous, yksi huone lisää ja yhdessä tasossa. Huomenna mennään katsomaan, perjantaihin saakka aikaa päättää. Kaikkien suureksi riemuksi kaupunki ei siis ole vaihtumassa. Ja huomiselle järjestyi vielä lastenhoitoapua, ensin näytön ajaksi, ja sitten vielä illaksi. Ihan luksusta, kiitos taas!

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Taidetta


Täystuho on taitava piirtäjä, eikö vain. Olisin piirrustustaidosta erityisen ylpeä, ellei tämä olisi osa suurempaa taideteosta.


Pyyhekumi & perusteellinen seinänpesu, vaiko suosiolla kaupasta valkoista maalia, ja paljon, koska näitä taideteoksia on ihan joka paikassa... Voiko lastenhuoneen seinät päällystää piirrustuspaperilla?

Muuttokuumetta

Haave huoneen verran suuremmasta kodista on taas pinnalla ja asuntohakemus uusittu. Sen tuomalla energialla jaksaa ehkä katsella tavarakaaosta uudesta kulmasta. Hyvällä onnella muutto olisi jo ennen lukukauden loppua, huonommalla roikutaan jonossa maailman tappiin... tosin siinä tapauksessa nimenomaa tavaran karsiminen on oleellista.

Luulisi, että ihminen, joka on muuttanut lukemattomat kerrat, suoriutuisi hommasta rutiinilla. Vaan ei. Taas iskee paniikki, laatikoiden metsästys, merkkausjärjestelmän kehitys, koko homman organisointi, puhumattakaan avun värväämisestä, sitten jos käy hyvin. Kantoapua, lastenhoitoapua, kuljetusapua, siivousapua, Apua! Ja kun kaikki on kaaoksessa, mistä sitä edes aloittaisi?

Positiivista lienee se, että verenpaineet on laskeneet. Toisaalta negatiivista on se, että ne on laskeneet, alas. Liian alas. Vanha ystävämme selkäsärky on myös täällä. Eikä mikään raskaussärky, vaan se, minkä takia on vuosikaudet juostu lääkärissä reumaepäilyjen yms. vuoksi. Tuttua lääkekoktailia ei vain nyt voi syödä, kai (1g panadolia + 800mg buranaa 2-3 krt/vrk), panadoli yksinään ei riitä. Ja flunssakin on täällä, nuhaa, yskää, kurkkukipua jokaisella.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

4v ja 10v

Näin se viikko taas meni, ex kävi lyömässä kapuloita rattaisiin ja viisastelemassa, ettei eteisen epäjärjestyksestä voi syyttää lapsimäärää. Siivotakin kuulemma pitäisi ihan joka ikinen päivä. Noo, jos eteisessä on kolmetkymmenet kengät, parikymmentä takkia ja haalaria, kymmenet kuravaatteet, pipoa, tumppua ja villavaatetta joka lapselle jne niin ehkä epäjärjestys on kuitenkin ymmärrettävä...

Ja ai että, jos ei perussiivousta joka päivä tekisi, huh hei... Myönnän, että tiistaina ihanan siivousavun saapuessa täällä oli kerrassaan järkyttävä kaaos, mutta torstaina exän avatessa ulko-oven ei kaaosta enää ollut kuin se normaali, minkä viisi lasta kotiutuessaan saa aikaiseksi. Enpä viitsi eteistäkään imuroida kuin kerran päivässä, ja ehkei kaikki takit ja tumput olleet paikoilleen löytäneet.

Niin tai näin, viikonloppu sujui juhlatunnelmissa, poikaset 4v ja 10v viettivät synttäreitään (aikuismallia), 10v kaverisynttärit on vielä edessä. Kyllä oli onnesta litteitä poikia.


Aika ja jaksaminen (erityisesti jälkimmäinen) on ollut niin kortilla, että näiden synttäreiden vieraisiin vedettiin tiukat rajat. Vain mummi ja pappa, tädit lapsineen (huima 1kpl lapsia) ja pari kummitätiä, yksi kumpaisellekin pojalle. Porukka, jota varten ei tarvitse tehdä eikä laittaa eikä jälkikäteen stressata paljonko laittamattomuutta menee vääriin korviin. Kun aina menee, niin kuin ex kapuloita heitellessään iloisesti yhteisistä ystävistämme kertoi...

Meillä on ollut rankka vuosi. Kuoppaa ei kuitenkaan jaksa syvemmälle kaivaa, joten nyt hilaillaan tikkaia kuoppaan seuraksi, josko jo hiljalleen lähdettäisiin kiipeämään ylöspäin.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Salama McQueen pitsa (ja viisi muuta)

Muksujen kanssa sovittiin, että joku viikonloppu tehdään pitsaa niin, että jokainen saa itse täyttää itselleen ihan oman. Tänään se pitsapäivä sitten koitti, ja kolmen isoimman tekemän listan mukaan haettiin pikkupoikien kanssa täytteet kaupasta. Kaupassa alkoi Täystuhon vinkuna: "Mä haluun Salamakvits pitsan, mä haluun, miksen mä saa!" Jaa-a. Mikähän se sellainen mahtaa olla?

Vinkuna jatkuu ja jatkuu. Lopulta tuli luvattua, että tehdään sitten sellainen.



Etualalla kuvissa siis tuo "Salamakvits-pitsa" (Salaman nimi on kyllä perinjuurin hankala lapsen suuhun):
-Tortilla-pohja
- ketsuppia
- tonnikalaa
- kinkkua
- ananasta
- tomaattia
- juustoraastetta
- pepperoni-makkaraa

Ja uunissa 225, hetki liian kauan kuten kuvista näkyy. Kyllä kelpasi! Taaempi on Viimeisen (isi-avustuksella, luonnollisesti), täytteet muuten samat, muttei kinkkua.

Pitsapäivät ovat meillä sikäli ongelmalliset, että Kirppu ei pitsasta pidä, ei sitten yhtään. Pitkän pohdinnan jälkeen sopivat täytteet kuitenkin keksi ihan itse, ja syödäkin saattoi, vaikkei nyt ykkösvalinta ruuaksi ollut.



Etummainen näistä siis Kirpun, taaempi Toisen. Kirpulla täytteinä ketsuppi, tonnikala, ananas ja juustoraaste. Toisella tomaattimurska, kinkku, pepperoni, ananas ja juustoraaste.

Esikoisen pitsaan oli jo työnnetty liki kaikki mahdollinen.



Esikoisen pitsa tuo, jossa tomaatti päälimmäisenä koristeena. Täytteinä tomaattimurska, kinkku, herkkusieni, ananas, tomaatti, juustoraaste ja oregano, joka lisättiin vasta kuvaamisen jälkeen. Omani täytteitä en aio edes luetella...

Jokainen lapsi siis sai kasata pitsansa ihan itse. Kellekään ei kelvannut jauheliha.

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Kevät tuli

Päästettiin sitten lapset irti. Kuka uskaltaa kiivetä korkeimmalle?



Sattuneesta syystä rappusiin kertyi jonoa.


Ja mäkeähän ei missään tapauksessa voi laskea istualteen.



Turpa edellä rapaan, aika monta kertaa.


Sitä varten meillä on kurahousuja tuplakappalein, ettei niin haittaa, vaikka ne ykköspöksyt unohtuisikin päiväkotiin.


Lelujen mystinen katominen

Joku tovi täällä on ehditty ihmettelemään, mihin pikkupoikien kaikki duplot ovat hävinneet. Niitähän on iso laatikollinen... vaikka laatikosta ei enää löytynytkään kuin muutama hassu pala, ja lattialla pyörineiden keräämisen jälkeen ei laatikk ollut läheskään niin täysi kuin mitä sen pitäisi olla. Jossainhan niiden täytyy olla.


Pölyjä pyyhkiessä kolisi kummasti. Eipä auttanut kuin huudella pienikätistä Kirppua avuksi, josko sen käsi mahtuisi tutkimaan, mitä laitteisto on syönyt.


Mahtuihan se.


Ja sieltä ne löytyi, kaikki puuttuvat osat, monen monta peruspalikkaa ja vielä joitain "tyyppejäkin". Ja soitin itsessään oli ollut ilmeisen nälkäinen, koska sieltä löytyi vielä aamupalaleivän tähteet... Voi taivas oikeasti noiden pikkupoikien kanssa.