Vielä suurperheen kotitöistä

Nyt kun tuon jälkikasvuston sai häädettyä peteihinsä, voi vielä jatkaa aiheesta ja sen vierestä. Nimittäin ne suurperheen kotityöt, kuka ne tekee.

Sovitaanko nyt, että peruskotitöitä on 1) tiski, 2) pyykki ja 3) ruuanlaitto? Työnjako on 8/10 1) äiti, 2) äiti ja 3) äiti.

Esikoinen täyttää tiskikonetta ja tyhjentää kans. Pyytämättä muutaman kerran viikossa. Toinen tekee saman pyydettynä muutaman kerran kuussa. Mies vastaa tiskikoneen osalta apua! huutoon. Vastaan ei sano kukaan. Käsitiskiä tiskaa koululaisista ylöspäin kaikki, harvoin se vuoro kohdalle osuu, kiitos tiskikoneen.

Pyykkikonetta täyttää pikkupojat. Mies käynnistää valmiiksi ladatun koneen. Esikoinen, mies tai minä sammuttaa koneen, muita en laskea pyykkiä ripustamaan. Koululaisista ylöspäin jokainen huolehtii omat puhtaansa kaappiin. Vain vauva on vapautettu oman pyykkinsä pyykkikoriin tuomisesta. Toiset tekee pyytämättä, toiset pyydettyinä, kukaan ei sano vastaan. Toinen ja Kirppu vastaa parittomien sukkien kavereiden metsästyksestä pari kertaa kuussa. Pyydettynä.

Aamu- ja välipalasysteemejä isot antaa pienille samalla kuin ottavat itselleen, jos pieniä ei olla jo autettu. Ruuan laitan pääsääntöisesti minä, tarvittaessa käsiparina on esikoinen, joka hommasta tykkää. Myös Toinen joutuu kauhan varteen satunnaisesti. Mies laittaa hässäkkäpäivänä tai jos en ihan aikuisten oikeasti jaksa. Taaskaan kukaan ei sano vastaan.

Roskapussi löytää ulos yleensä koiran lenkityksen yhteydessä. Sitä tulee tuupattua käteen myös Kirpulle ja Toiselle, jotka koulumatkallaan menee roskiksen ohi. Esikoinen vie roskia samalla kun tyhjentää oman huoneensa roskiksen. Kukaan ei sano vastaan. Kirppu pesee roskisämpäreitä, koululaisista eteenpäin roskapussin laittaa se, joka ekana ehtii.

Imuroinnista on vapautettu vain vauva. Täystuho ja Viimeinen suorastaan tappelevat imurointivuoroista.

Jokainen huushollin pitäjä (eritoten perheellinen) tietää, ettei tuo ole kuin murto-osa tosiasiallisista hommista...

Satunnaisesti isompia pyydetään leikkimään pienten kanssa. Varsinaisesti vahtimaan ei.

Mottona "Älä ota sitä vakavasti". Mä muuten vasta pesin sohvan päälliset... ja silti ne saappaat nauratti, enkä edes jaksanut ottaa selvää, että kuka ja miksi. Tiedän kyllä kenen, mutta tuskinpa se on oikea vastaus edellisiin kysymyksiin.

Mutta kuka sohaisi muurahaispesää?

Epäsosiaalinenmedia ja etenkin blogimaailma on sikäli hauska, että piiri pieni pyörii vaan. Erityisen hauskaa on se, että tässä piirissä saan pyöriä mukana itsekin, kun oikeassa elämässä katselen sivusta pyöriviä piirejä. On aiheita, joista kirjoittaminen saa kaikkien niskavillat pystyyn ja pahemman kuhinan käyntiin kuin tikku muurahaispesässä (tai kuvan tapauksessa hiekkalapio...). Niin kuin vaikka imetys, kotiäitiys, kasvatus noin yleensä, lapsiluku tai vaikka hauskan pitäminen ja rentoutuminen kamalan ihanassa (lapsiperhe)arjessa.

Tällä(kin) kertaa tahdon laittaa lusikkani soppaan. Liian hyvä soppa pysyä ulkona.

Hupsis on edelleen tissipossu. Ja se on saanut tutin. Se tykkää tutistaan ja tissipossuilusta. Minä myös. Siinä imetys :)

Lapsia laskin täältä eilisiltana kuusi. Viisi niistä mahtui kanssani sohvalle, Kirppu jäi istumaan sohvan eteen, vaikka olisi me sillekin tehty tilaa. Meillä oli hauskaa, kun saatiin rentoutua ihan porukalla katsoen Voice of Kidsiä. Ovikellokaan ei häirinnyt, koska ovessa roikkui tällainen:

Kasvatuksessa meillä nojaillaan pariin pikkujuttuun.

Ja homma toimii! Vaikka on monta, eri ikäistä ja jatkuvaa vilinää.

Höh. Mulla oli olevinaan joku pointti tässä, mutta se tais kadota. Tarvinnee lähteä etsimään.

Kenen kuva?

Aina aika ajoin törmään kysymyksiin siitä, miksei täällä ole kuvia. Vakiovastaukseni on toki, että allekirjoittaneelta puuttuu sekä älypuhelin että kamera. Oman puhelimeni kamera on suorastaan surkea ja puhelimen muisti vielä sitäkin surkeampi.

Tosiasiallinen vastaus kuitenkin kuuluu, että koska kirjoitan lapsista. Kaikista niistä. Neljästä isoimmasta tehtiin aikanaan periaatepäätös, ettei niiden naamat loista netissä, ennen kuin voivat sellaisen päätöksen itse tehdä. En halua kävellä toisen huoltajan mielipiteen yli vieläkään. Enkä toisaalta ole itsekään aiheesta muuttanut mieltäni. Samaa linjaa on noudatettu pienempien kanssa.

Joku toinen voisi todeta, että onhan täällä kuvia. No onhan täällä. Lapsistakin. Vaikka tällaisia kuvia:

Huomaatteko kuvista jotain oleellista? Nimittäin kasvot puuttuvat. Tutut tottakai tunnistavat, mutta vieraammille nämä voisivat olla ketkä tahansa lapset. Ylemmässä kuvassa on Viimeinen. Alemmassa Viimeinen, Täystuho ja Kirppu. Kirpulta on kysytty lupa kuvan käyttämiseen. Pienemmiltä lupaa ei kysytty.

Meillä siis noudatetaan periaatetta, jossa lapsillakin on oikeus yksityisyyteen. Näin siitä huolimatta, että huoltajalla on oikeus päättää lasten kuvien julkaisemisesta. Samaa linjaa on noudatettu teksteissäkin, mitä isompi lapsi, sen tarkemmin on katsottava, mitä siitä kertoo.

Mitä muuta blogin kuvista? Ne eivät kaikki ole minun ottamiani. Kaikkien julkaisuun on kuitenkin kuvaajalta pyydetty lupa. Omat kuvani tunnistatte kuvan tekstistä "SanKari". Muiden ottamat on merkitty "Sekalaista Sakkia". Pääsääntöisesti nuo kuvat ovat miehen ottamia. Joukosta löytyy kuitenkin ainaki häistä otettu valokuva, johon on ihan erikseen pyydetty käyttölupa kuvaajalta. Jatkossa todennäköisesti tulee myös Esikoisen ottamia, julkaisulupa on jo pyydetty, ja saatu sillä ehdolla, että kyseiset kuvat merkitään Esikoisen kuvaamiksi. Hyvin ymmärrettävää.

Uikkari-, bikini-, kylpy- tai muita sellaisia nakupellekuvia täällä ei tulla näkemään kenestäkään.

Hyvä aikomukseni oli latoa tähän toki linkkiä toisensa jälkeen koskien lasten kuvia ja niiden julkaisemista, mutta eiköhän jokainen ole jo aiheeseen perehtynyt ja oman mielipiteensä muodostanut. Toivottavasti harkiten. Mikä kerran on nettiin laitettu, se täällä on ja pysyy.

Säilytysvinkki

Tässäpä Toisen ja Kirpun ratkaisu Aku Ankkojen ja koulukirjojen säilytykseen.

Kyllä tuli lapsia herätettäessä kysyttyä, että mitä ihmettä täällä on yöllä tapahtunut. Ja kyllä ei tullut taas yhtään vastausta saati pätevää selitystä.

Karkaako se, jos sanoo karkaavansa?

Täystuholla oli hoidossa metsäretkipäivä. Aamulla pakattiin reppuun leipä-eväät ja polleana tuo hoitoon eväinensä lähti. Kertoipa siinä mennessään aikovansa kaverin kanssa karata ja mennä piiloon. Mies toki ehätti jo ennalta moisen lystin kieltämään ja suunnitelmat hoitajillekin laverelemaan. "Mutta eihän Täystuho sellaista tekisi!"

No kuinkas sitten kävi?

Pakoonhan se oli kaverinsa kanssa metsässä pinkonut minkä kintuistaan olivat päässeet. Ei kyllä pitkälle, kun hoitajien tiukka kielto oli karkulaiset pysäyttäneet.

Oli kuulemma ihan tyhmä retki, kun ei kauas saanut juosta karkuun.

Niin. Ja jos sanotaan lapsen suunnittelevan karkureissua, kannattaa se ehkä ottaa vähän vakavammin. Meidän muksut harvoin jättävät mitään uhkauksen asteelle ;)

----

Elatusasiat on vihdoin ja viimein ratkenneet käräjien nuijalla. Päätös tulee postissa. Nyt ei varmasti mennyt niin kuin piti, eikä edes siten kuin oltiin varauduttu. Mutta meni justiinsa hakemuksen mukaan. Hiljaa voi taas todeta, että Luojalle kiitos ja toisaalta olen pahoillani. Molemmat kaikesta.