Voihan vieroitus

Esikoisella oli aikanaan niin tutti kuin pullokin. Aika on ehkä kullannut muistot ihan perin juurin, sillä muistaakseni tutista vieroitus kävi kivuttomasti, eikä pullosta luopuminenkaan tehnyt tiukkaa. Tai ehkä nuo vieroitukset tosiaan olivat perin juurin hankalia, kun kolmea seuraavaa ei opetettu tuttia syömään, ja pullonakin oli kahdella vain vellipullo iltaisin, yhdellä ei sitäkään (koska ei huolinut suosiolla...).

Viimeisellä oli sekä tutti että pullo. Ei ole enää. Tutista luopuminen tosiaan kävi kivuttomasti, ensin lopetettiin parkujen hiljentäminen tutilla ja tutin saanti rajoitettiin vain nukkumiseen. Sitten tutit vain katosi, eikä niitä sen koommin ole kaivattu.

Mutta tuo pullo. Kohta on oltu viikko ilman, ja aiemmin helposti nukkumaan käynyt lapsi on nyt kaikkea muuta. Ensimmäiset illat se raivosi pullonsa perään (tilalle tarjottiin maitoa taikamukissa, ei kelpaa). Nyt se raivoaa kaikkea muuta, käy ressu koko konstilistaansa läpi, mikään ei kelpaa. Raivon jälkeen sentään kelpaa vesi "isojen poikien vesipullosta", hurraa Angry Birds.

Kaipa se joskus lopettaa iltaraivoamisen? Tällä hetkellä päivystän illat poikien huoneessa, mitään kontaktia ei saa Viimeiseen ottaa tuon päivystyksen aikana, koska muuten huuto vain yltyy, mutta poistuakaan ei saa. Tuleepahan silitettyä vauvanvaatteita, ja kohta varmaan muutkin meidän pyykit, kun vauvanvaatepino uhkaavasti kutistuu.

Arvatkaa mitä. Inhoan silittämistä. Kunpa, kunpa seuraavalle ei tarvittaisi pulloa lainkaan (yksi on varuiksi ostettu)... ja tuttia en takuulla opeta sitä syömään. Mikä ihmeen järki siinä mahtoikaan olla, että opettamalla opetettiin tutille ja samalla tavoin (paitsi paljon vaikeammin) siitä pois?

Etsitäänkö kylpyhuone?

Päivän tavoitteena oli saada vauvan harsot pyykkiin. Harsoja käytettiin muutossa taulujen pakkaamiseen, ja taulut tietysti harsoineen päivineen oli vielä muuttolaatikossa... Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Tauluille ei vielä järkevää paikkaa seinältä löydy, eikä sellaista oikeastaan edes yritetä etsiä, joten ne tietysti piti pakata johonkin muuhun säilytystä varten. Mies ehdotti paria isoa pyyhettä. Hyvä, näin tehdään.

Niinpä nosteltiin kolmasosa kylpyhuoneen sisällöstä keittiöön, ja löytyihän sieltä pari käyttökelpoista parhaat päivänsä nähnyttä pyyhettä taulujen pakkaamiseen. Mies purki ja pakkasi taulut, minä ryömin läpi pyykkinurkan lattioita, että kerrankin kun on tyhjää, tulee myös puhdasta.

Harsot päätyi pyykkiin, tytöt viikkasi loput pyyhkeet nätteihin kasoihin ja minä pääsin järjestämään pyykkinurkan uusiksi. Siisti nurkka. Tosin, 2/3 kylpyhuoneesta olisi vielä kovinkin samanlaista järjestystä ja pesua vailla, pesukoneen ja rummun päälliset, että saisi vaipanvaihtopisteen laitettua, "kauneudenhoitopiste", että taas löytyisi hiushärdellit ja meikit kaikista pesuaineputeleista puhumattakaan ja se suihkunurkka, josta nyt suurinosa on piharemonttia paossa olevan uima-altaan täyttämää... No mut hei, se on päivä huomennakin.

Remppaa ja varustepäivityksiä

Kolme keskimmäistä loistaa poissaolollaan, joten Esikoinen pääsi mukaan remppahommiin (tai joutui, miten sen nyt tahtoo ottaa). Omaahan tässä ei toki kunnosteta, vaan apuna siellä, minne on pyydetty.

Ensi kesää varten päivitettiin vähän varusteitakin... Halpisrinkoilla on menty ennenkin ja niillä jatketaan vastakin. Mutta kokoa piti saada isommaksi ja kun alennuksessa vastaan käveli, niin pakkohan tilaisuuteen oli tarttua. Kaipa näillä viikonlopun reissun tekee...

Koberit on laatua Lidlistä, yllättävän hyvät selkään, ja kyllä noilla aikuisen varusteet kantaa. Vuodentakainen hankinta ja tykätty. Punaisen huonona puolena tosin alataskun puuttuminen.

Ja nyt päivitettiin isompiin Prismasta KingCamp, sinisellä kokoa 60+10l ja punaisella 55l. Ensi kesän testejä odotellessa, kun nyt ei pysty ja tuskin syksyllä ihan pienen kanssa uskaltaa...

Päiväkävelyllä

Hullut ajelee tunnin suuntaansa saadakseen kävellä vartin. Suuntana oli Nuuksio ja tavoitteena parin kilometrin lenkki, mutta kohde vaihtui lennosta Luukkiin.

Viimeinen ja järvi.

Kolme sekuntia myöhemmin sekä koira että poika olivat ojassa. Toinen tarkoituksella, toinen hölmistyneenä rähmällään. Vähän on ehkä remmin käsittelyssä opeteltavaa vielä...

Eipä tuo olisi jaksanut parin kilometrin lenkkiä kävellä, joten hyvä vaan, että jäätiin helpommille poluille.

Neuvolalekurin terveiset: Odotellaan

Hupsis on raivotarjonnassa, tosin sehän jo viime viikkoisesta polikäynnistä tiedettiin. Kaikki on hyvin. Kaikkeen tämän raskauden kurjuuteen on siis keväisen erikoislääkärin tarjoama ratkaisu hyvinkin todennäköinen: hoitona täysiaikainen synnytys.

Pari viikkoa vielä, ja sitten on viikot läjässä, kahden kuukauden sisällä meillä on vauva, vaikka menis kuinka yli!

Ja hei, se paras. Pesänrakennusvietti on löytänyt kotiin <3

Lasten kesälomareissut ja muut kuviot pyörii nyt ihan täysillä, koskaan ei tiedä, ketä on kotona ja ketä menossa, kuka milloinkin tulossa saatika missä ne oikein edes on. Nyt viikon kotona Esikoinen ja Viimeinen, kolmen muun paluupäivästä ei mitään tietoa.

Voisi sanoa, että tylsistyn kotona kuoliaaksi. Olen siksi kiukkuinen kuin mikä. Ja mikä parasta, kiukutteluni alkoi naurattaa jo itseänikin, kun muistin, että tätä samaa se oli Viimeisen kohdallakin näillä viikoilla. Liian väsynyt ja kipeä mennäkseen minnekään ja sen seurauksena seinät kaatuu niskaan. Kun ei pihaltakaan näe kuin kerrostalon seinän.